Vapaus

Kuinka säilyttää rentous, ilo ja vapaus tekemisessä?

Kuinka olla aikuinen, jonka sisäinen lapsi tulee hyväksytyksi ja nähdyksi keveytenä kaikessa tekemisessä?

Mitä tarkoittaa, että ihminen otetaan tosissaan, ja kuka on se, joka päättää uskottavuudesta?

Miksi ihminen on niin sokea oman egon haihatuksille ja yrityksille kontrolloida?

Miksi pitää pohtia oman olemisen ja tekemisen uskottavuutta?

Muuttuuko tekeminen ja tulokset paremmaksi kun tarkkailee itseään kriittisesti?

Keneltä kysyy lupaa ja hyväksyntää, kun pohtii oman olemisen tapaa?

Olisiko sittenkin jo aika päästää irti normeista ja vapauttaa itsensä kahleista? Millainen on vapaa ihminen, siis oikeasti vapaa? Onko vapaita ihmisiä olemassa?

Tuntuu, että kysymys vapaudesta on paljon suurempi, kuin mitä olen aiemmin ymmärtänyt. Jos olisimme vapaita, siis selkeästi irti ehdollistumista, ohjelmoinneista, traumoista, sukumalleista, uskomuksista, energiavarkaista ja entisten elämien traumoista, millaista elämä olisi?

Pohdinnan tuloksena ymmärrän, ettei vapautta voi ymmärtää syvällisesti kuin vapaa ihminen toisten vapaiden ympäröimänä. Ymmärrän myös, että vapaus on tavoittelemisen arvoista, sillä vapaus muuttaisi tavan olla ihminen. Vapaus avaisi ihmisestä hänen parhauden, mahdollistaisi parhaan version näkyväksi tulemisen ja antaisi universumin tasapainottua. Eihän sellaisesta voi kuin unelmoida.

Ihminen vapauttaa itse itsensä antautumalla, irtipäästämällä, suostumalla ja luottamalla. Tuolloin ihmisen egosta tulee renki ja rakkaus itseä kohtaan on vahvaa.

~Embrace the Journey~

Näkyväksi tuleminen

”Mitä ajatuksia näkyväksi tuleminen herättää sinussa juuri nyt?” Katri Syvärinen kysyy IG- postauksessa.

Ihminen on näkymätön ja osa massaa, niin kauan kun häneltä puuttuu yhteys sisäiseen viisauteensa ja omaan voimaan. Näkymätön on osa laumaa, huomaamaton ja turvassa. Lauma tuo turvan, jonka näkymätön tarvitsee selvitäkseen arjesta.

Näkyväksi tuleminen on sitä, kun antautuu itselleen. Tuolloin oma sisäinen viisas alkaa sanottaa tarinaa, jonka käsikirjoitus perustuu aitouteen.
Aitouden myötä vapaa uskallus lisääntyy, jolloin oman totuuden siemen alkaa itämään. Totuus tuntuu kehossa niin vahvasti, että mieli tulee tietoiseksi siitä, mikä on hänelle aidosti hyvää ja merkityksellistä. Ihminen eheytyy, avautuu omaksi itsekseen, omaksi kuvakseen. Ulkoinen olemus vastaa tuolloin sisäistä olemusta- eikä ole enää suurta ristiriitaa tai pelon värittämiä salaisuuksia.

Rakkaus välittyy kaikessa tekemisessä, sillä itsensä tiedostava ihminen näkee toisissa saman kuin itsessään; mahdollisuuden iloita omasta erityisyydestään ja palvella sellaisena kuin on, hitaan muutoksen aalloilla.

Maskin takana aito minä

Valo

Varhaisen aamun hetkenä kuljin mielikuvan perässä. Näin valon, mikä meissä jokaisessa elää kirkkaana, mutta joka saattaa olla suojien takana itseltä ja muilta näkymättömissä.

Ajattelen, että jokainen meistä toivoo tavoittavansa oman valonsa ja tuo toive on se, mikä kuljettaa meitä hetkestä toiseen läpi elämän.
Mielikuvassa näin suojakilpiä kerroksittain kehon ympärillä ja kilvissä pieniä halkeamia, joista valoa pilkahteli liikkeessä. Kilvet ovat painavia ja ne ovat rakentuneet aikanaan suojaksi.

Kun suojakilpien paino käy riittävän suureksi, alkaa keho väsyä taakan alla. Vaikeassa tilanteessa tunnistat yhä selkeästi vanhan kiristävän kilven ja sen tuoman näennäisen suojan. Voit nyt rauhassa arvioida onko todellista uhkaa enää olemassa ja tarvitsetko vielä lapsena rakentunutta suojaa.

Ihmisyyttä harjoitteleva lapsi on oppinut ja voimistunut, ja näet elämän aivan eri tavalla. Kun kilvestä luopuu, saa sisäinen valo lisää tilaa ja voimistuu, taakka kevenee ja askel pitenee. Tästä alkaa antautuminen, elämän inventaario.

Suojat ovat rakentuneet pelosta ja niillä on ollut tärkeä tehtävä. Olet kuitenkin muuttunut ja oppinut, koet tilanteet ja näet mahdollisuudet nyt toisin. Ihminen voi valita taistelunsa.

Herkällä ja intuitiivisella ihmisellä sisäinen valo on valtavan kirkas. Elämän tyrskyissä on kuitenkin suojakilpiä rakentunut kerroksittain. Niistä luopuminen on iso kasvuprosessi, joka näkyy muutoksena myös ulkoisessa olemuksessa.

Kun ihminen löytää totuuden äärelle, yhteys omaan tietoisuuteen voimistuu. Mieli vastustaa tätä muutosta, ympäristö vastustaa, mutta valo, jonka tunnet sisimmässäsi yllyttää jatkamaan suojakilpien riisumista. On kuin syntyisi uudeksi.
Valossa on totuus, vapaus ja rakkaus. Saat rauhan olla se kuka olet ja uusi tarina voi alkaa.

Kesän ääniä

Kuuntelin Secret Garden-yhtyeen musiikkia autossa. Tiettyihin kappaleisiin on tallentunut erilaisia tunnetiloja ja kun kappale alkaa, nousee tuo tunne pintaan. Yhteen niistä on tallentunut äidin muisto. Kuuntelin kappaletta äidin kuoltua ja annoin surun tulla. Se oli niin puhtaan kaunista. Nyt kappale muistuttaa minua äidin rakkaudesta ja tuo surun sijaan kiitollisuuden pintaan. Kiitollisuus on puhdasta rakkaudellista voimaa. Se on minussa. Olen tässä, elän omaa uniikkia elämääni ja vielä on paljon haaveita toteuttamatta. On toivoa ja kaikki on mahdollista. Haluamisen sijaan elän suuren osan ajasta läsnäolon tilassa ja sallin lempeydellä sen mikä on.
Kesällä valo tuo keveyden arkeen. Merenrannassa voin hengittää ja tunnen olevani kotona. Aurinko, kuuma kallio, linnut ja meren tuoksu. Muuta en tarvitse tunteakseni itseni ehjäksi. Kesäisen rannan ääniin on tallentunut vapautta, iloa, rauhaa ja kotoisuus. Se kohta, missä vesi silittää rantakalliota, se on minun kolminaisuuden lempipaikka. Paras paikka luonnossa, jonka tiedän.

#soukanranta

Ilossa ilon kautta

Kirjoitin rentoutusjoogan jälkeen itselleni viestin, jonka tänä aamuna löysin uudestaan. Siinä lukee: ” Vain vapaa voi elää ilossa ilon kautta iloisena. Ilon hinta on vapaus”

Jossain kohtaa ajattelin olevani vapaa, kunnes suuri suru ja taivasikävä paljasti minulle, etten tiennyt vapaudesta paljoakaan. Kokemus sai minut ajattelemaan, ettei ihminen ikinä voi kokea todellista vapautta, sillä sielu on kehossa kiinni, kunnes kuolema vapauttaa sen. Keho mahdollistaa ihmisenä kulkemisen, mutta se myös sitoo meitä, luo mahdollisuuksien lisäksi rajoituksia.

Luulen, että on kuitenkin tärkeää iloita näennäisestä vapaudesta ja keskittyä löytämään se mikä todella koskettaa ja liikuttaa sinua. Tunnistan nuo asiat ja hetket kyynelistä. Kyyneleet eivät aina näy, mutta ne tuntee. Noissa hetkissä ollaan tärkeän äärellä ja kun tarkasti sydämen kautta katsoo, voi löytää jotain kallisarvoista. Ihmisen tulee ensin löytää itsensä, ennen kuin tietää mitä oikeasti etsii ja kaipaa elämäänsä. Mitä ovat ne asiat, jotka todella ravitsevat sinua? Mitkä asiat saavat sinut hykertelemään ja tuntemaan pyyteetöntä iloa ja kiitollisuutta siitä, että saat hengittää maan tomuja tässä ja nyt? Kun ilo löytyy, löytyy myös vapaus. Vapaus tehdä ja toimia. Ilo luo vapaudentilan ja vapaus ruokkii iloa. Se on kahden kauppa se.
Valitse ilo, niin saat vapauden olla Sinä.

#berlin

Tunteet ja oma voima

Maanantai on usein minulle tunteikas päivä. Uusi viikko, uusi alku ja pieni jännitys siitä johtuen.
Olen hyvin tunteellinen ja voisi kai sanoa, että tunteet ohjaavat elämääni. Hyvinvointi on minulle sitä, että koen olevani tasapainossa ja tunnen olemisen keveyttä ja vapautta. Olen tietoisesti pyrkinyt irti hallitsemisen tarpeesta ja hakenut uskallusta luottaa siihen, mitä on ja tapahtuu vapaudessa. En halua pakolla pitää kiinni, ohjata tai hallita tapahtumia.

Irtipäästäminen on ehkä vaikeinta, sillä siihen liittyy kontrollin menetyksen pelko. Onkohan kuitenkin niin, että tarve hallita, ohjata tai päättää enemmänkin sekoittaa tapahtumien kulkua? Miten onkaan hairahtanut kuvittelemaan, että voisi hallita muutosta tai elämää ylipäätään tai että pitäisi ja kuuluisi hallita…
Virtaus tuntuu ihanalta ajatukselta. Vapaa pudotus, vapaa virtaus, se että voi vaan antaa mennä. Miten vapaana kulkeminen voisi ikinä mennä väärin tai huonosti? Vapaa ei voi eksyä, koska on jo perillä.

Näen kokoajan ”selkeämmin” miten olemme asettuneet tänne maan päälle olemaan, oppimaan ja avautumaan aitouteen. Useilla menee aivan liiaksi energiaa kaikkeen toisarvoiseen ja turhaan. Mieli pyörittää ajatuksia hyvin ahtaassa ympyrässä, vaikka meillä olisi mahdollisuus nähdä ja kokea universumin äärettömyys, tila, joka ei kahlitse millään tavalla.
Jotta voi olla vapaa, pitää uskaltaa elää. Jotta voi uskaltaa, pitää löytää luottamus.
Miksi olisit pienempi tai vähemmän kuin oikeasti olet? Kuka on saanut meidät pienentämään itsemme ja olemaan sokeita mahdollisuuksille kokea elämää kaikissa väreissä kokonaisena?

Kun oma voima uinuu, ihminen on levoton. Voimaton ei tunnista mahdollisuuksiaan ihmisenä. Eikö olisi kauheaa elää elämänsä kantaen voimaa sisällään, jota ei koskaan ottanut käyttöön. Eikö olisi julmaa sanoa itselleen ei.

Minä olen. Sinä olet. Me olemme.