Mikä on totta, ja mikä ei?

Usein pysähtyy pohtimaan kokemaansa, katselee ympärilleen kuin kysyen, näkikö joku muukin sen minkä juuri näin tai koin. Arki on täynnä kokemuksia ihmeistä, sattumista ja synergioista. Asiakkaat tuntuvat tutuilta ja aina löytyy jokin yhdistävä kokemus, tunne tai ihmettelyn aihe.

Vaikka en usko sattumaan ja tiedän, että kaikella on tarkoitus, pohdin toisinaan onko kokemani totta, vai kuvittelenko- leikkiikö joku minun kanssa? Miten voi olla? Miten tämän selittää? Elämä on niin ihmeellistä ja vaikka kuinka paljon tavoittelisin totuutta ja varmuutta, sitä tuskin annetaan. Tunnen iloa ja olen kuin lapsi, joka loikkien hyppää Universumin vaaleanpunaiseen virtaan ja antautuu ihmeiden maailmaan. Täällä saa pitää hauskaa!

Itsen äärellä

Tämän hetken ihme on kokemus siitä, että koen, näen ja tunnen itseni tavalla, joka tuntuu puhtaalta ja uudelta. On kuin olisin vihdoin onnistunut paljastamaan itseni itselleni, tulemaan näkyviin. Minä näen, olen hereillä. Niin paljon ajatuksia nousee mieleen, että olisi helpompi olla hiljaa, kuin koittaa selittää.
Tunnistan todeksi sen, että elän elämääni syystä. Olemassaolooni on syy ja minulla on jokin tehtävä. Minun ei tarvitse saada lupaa olla, vaan kuulun tänne.

Uskon ja näen, kun katson taakse päin, että tehtäväni on herätellä kanssakulkijoitani oman voiman ja itsen rakastamisen kokemiseen. Tehtäväni on koskettaa sinua tavalla, joka silittää korkeinta tietoisuuttasi tavalla, joka edistää muutosta. Sinä elät elämääsi käsittääksesi oman voimasi ja tuon voiman ymmärrät, kun pyyteetön rakkaus sinulla itseäsi kohtaan on tosi. Kun rakastaa pyyteettömästi itseään, kaikkea sitä mitä on, rakkaus ottaa sinussa vallan ja tapasi nähdä muuttuu ja muuttaa sen miten olet ihminen. Ei ole sattumaa, että luet näitä sanoja ja että kohtaamme. Ei ole sattumaa.