Aitouden kauneus

Ihmisellä ei ikinä ole tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse. Tämä lause pysähdytti. Tommy Hellsten piti upean illan Kallion kirkossa muutama vuosi sitten ja sai kuulijat kyyneliin. Tommy puhuu ja kirjoittaa, hänellä on kyky päästä lähelle puheen ja tekstin välityksellä, melkein ihon alle. Viisaus koskettaa ja tilaisuuden tunnelma syntyy siinä hetkessä kuulijoiden edessä. Ilta oli pyhä kokemus.

Musiikin- ja lauluntekijät luovat äänitaidetta. Muutama sävel ja tie on auki kuulijan sydämeen ja tunteisiin. Musiikki herättää meissä jotain uinuvaa, luo kokonaisen uuden maailman. Harva tiedostaa miten paljon äänet vaikuttavat meihin päivittäin, ja miten tärkeää onkaan valita tilaisuuteen sopiva musiikki tai äänimaailma. Metsässä on ihanaa pysähtyä kuuntelemaan luonnon ääniä ja hiljaisuutta.

Kuvataiteilija yhdistelee värejä ja muotoja ja luo teoksen, jonka joku asettaa nähtäville. Tuota teosta ihaillaan ja ihmetellään tuntikausia ja sen näkeminen koskettaa, tuo kenties iloa, ihmetyttää tai muistuttaa jostain tärkeästä. Tila olisi toinen ilman teosta. Teoksen henki asustaa tilassa tai luo oman tilan. Astu sisään, se kuiskii.

Rakkaudella ja intohimolla tehdyn tunnistaa jokainen, samoin kun hyvän ruoan tai pieteetillä rakennetun talon. Rakkaus ihmisenä olemiseen ja sen näkyväksi tekeminen on se, mikä herkistää ja luo tunnereaktion, joka jollain mystisellä tavalla koukuttaa. Halu kokea lisää kauneutta kasvaa. Tunnerikkaat kokemukset rikastuttavat arkea ja siitä on kyse erilaisen luovuuden merkityksessä. Luovuus värittää elämää ja tuo väristyksiä iholle. Jokaisen pitäisi tuoda erityisyytensä näkyviin, paljastaa aitous. Se on aina kaunista.

Pyhä prosessi

Myrskyn jälkeen on tyyntä. Olen järjestellyt työhuoneella ja tehnyt löytöjä kirjahyllystä. Siivoaminen maadoittaa ihanasti ja puhdistaa tilan energiaa.

Äitini tuli tosi lähelle ja mieleen monella eri tavalla aamupäivällä. Vasta juuri tajusin, että tänään on tasan 6kk hänen kuolemasta. On ihmeellistä tuntea hengen läsnäolo ja rakkaus tuolta puolen. Saan vihdoin päästää irti, hän päästää irti ja siemen itää.

Tunnen voimakkaasti kuinka on uuden aika, kuinka jotain ihanaa on syntymässä, ja kuinka enemmän ja enemmän uskallan ja osaan päästää irti. Irtipäästäminen ei ole luovuttamista, se on suostumista. Suostumista johonkin, joka paljastaa sinun todellisen minän. Haluan nähdä alkuperäisen minäni, haluan riisua kaikki suojat, maskit, roolit, ehdollistumat ja paljastua. Se tuntuu maailman tärkeimmältä asialta juuri nyt.

Tuntuu ihmeelliseltä, että minussa on vieläkin jotain, mikä on piilossa. Jotta voi olla puhtaasti se, kuka on, on päästettävä irti, suostuttava ja antauduttava. Olen tuolla matkalla ja olen turvassa. Se, että on tärkeitä asioita, maistuu elämältä.

Who am I without an effort?