Sisäinen viisaus

Kvanttihypnoosihoitajana pääsen kuulemaan ihmisten korkeimman tietoisuuden ääntä. Hoidoissa hiljainen viisaus tulee kuulluksi oman puheen kautta ja tuon äänen kuuleminen muuttaa ihmistä. On kuin avaisi oven omaan itseen tai tutustuisi siihen osaan itsessä, joka todella tuntee sinut, mutta joka on sinulle pysynyt mysteerinä. Se on sinun erityisyys, joka on piilotellut tunteissa, haaveissa ja intuitiivisessa toiminnassa.

Jos hoidot muuttavat asiakasta, ne muuttavat myös minua. Ihmisten tarinat, kokemukset ja tunteet koskettavat ja avaavat jotain. Tunnen tulevani paremmaksi ihmiseksi hoito hoidolta. Koen pystyväni paremmin ja paremmin kuulemaan omaa sydämeni ääntä ja pysymään omassa voimassa. Ihmisenä olemisen ihmeellisyys näyttäytyy selkeämmin tarkoituksen mukaiselta ja tiedostan oman itseni isossa kokonaisuudessa. Ymmärrän olevani samaan aikaa suuri ja tärkeä, mutta myös hyvin pieni ja merkityksetön. Näitä molempia samaan aikaan.

Kun kuulen toisen äänen sielun tasolla, minussa herää ilo. Näen ihmisen ulkoisen olemuksen ja kuulen puheen ohella sanojen takana vaikuttavat tunteet. Sanat ja tunteet yhdistyvät sielun sanomaksi, jota on ihmeellistä vastaanottaa. Uskon olevani ehjä peili, josta on hyvä itseään peilata ja samalla tulla täydellisesti nähdyksi ja kuulluksi. Tuollainen kohtaaminen tekee meistä parempia, ehjempiä ja etenkin iloisempia.

Sisäinen vahvuus

Viisaiden ystävien kanssa saa pohtia ja kuunnella omaa ääntään. Ymmärrys itsestä lisääntyy hyvien peilien avulla ja omaa ääntään kuunnellen. Täysikuu toi vanhoja ikäviä muistoja pintaan ja ensin tarkastelin niitä selkeästi vihastuneena ja kokien epäoikeudenmukaisuutta, kunnes sain kiinni tapahtumien tarkoitusperistä.

Tapahtumat ovat olleet kaikille niihin osallistuneille opastusta ja ohjausta parhaimmillaan. Voiko ihmistä mitenkään muuten paremmin auttaa näkemään itsensä, kuin tarjoamalla tunnepitoisia ja rankkoja tapahtumaketjuja, joissa kokee kaikkia mahdollisia tunteita syvästä pettymyksestä uskomattomaan onnistumisen tunteeseen? Vasta nyt monen vuoden jälkeen ymmärrän olla kiitollinen ja näen suuren kuvan. Sain juuri sen, mitä tarvitsin uuden askeleen ottamiseen ja pääsin lähemmäs sitä, kuka todella olen. Yksi verho laskeutui edestä ja omakuva tarkentui. Miten upeaa!

Olen vuosia toistanut, että elämme elämää oppiaksemme. Olen itsekin opetellut, harjoitellut ja lukenut paljon. Etsinyt viisautta kirjoista järjen kautta, harjoitellut ja halunnut ymmärtää. Ajattelua seuraa sana, mutta vasta kun ajatus ja sana muuttuvat teoiksi ja syntyy kokemuksia, alkaa uuden luominen ja todellinen oppiminen.
Koen, että elämme läpi erilaisia kokemuksia muistaaksemme keitä syvimmillään ja aidosti olemme. Kokemukset auttavat riisumaan suojia, joita on täytynyt kasvattaa selvitäkseen ihmiskokemuksesta tällä planeetalla. Kun ihminen jossain kohtaa elämässään näkee pilkahduksenkin siitä suuruudesta, kuka tosiasiassa on, alkaa sisäinen vahvistaminen ja vahvistuminen. Sisäinen vahvuus on tasapainoista vapautta ilossa. Tuo sisäinen vahvuus on valoa, jota alkaa tietoisesti vaalia ja hoitaa. Se on valoa, joka vapauttaa ihmisen antautumaan itselleen.

#omapiha

Siedettävä pettymys

Tuuli ulvoo ulkona ja puiden lehdet liikkuvat levottomina. Luonnon äänimaailma on jotenkin pelottava, jopa agressiivinen. Minun on vaikea sietää tuulta, paitsi purjeveneen kannella, jolloin voin suhtautua siihen lempeänä eteenpäin vievänä voimana.

Koitan keksiä vertauskuvan, joka kuvaisi pettymyksen tunnetta ja tuon tunteen sietämistä. Ehkäpä upea kesäpäivä ja kimmeltävä järvenselkä. Juuri kun olette ystävien kanssa hyppäämässä veteen viilentymään, saat kuulla veden olevan uimakelvotonta.

Muutama päivä sitten selvisi, että vanhin tyttäreni oli altistunut virukselle. Seuraavana päivänä tyttö pääsi testiin ja jouduimme koko perhe karanteeniin. Ennen negatiivista testitulosta liikkuminen yleisillä alueilla ei ole suositeltavaa, ja siten myös nuorimman tyttären futisturnaus etenee parhaillaan kotona odotellessa. Pettymys on lapsella valtava. Megalomaaninen. Tuntuu hassulta sanoa, että melkein toivon, että testitulos olisi positiivinen, jotta odottaminen ei olisi ollut turhaa. Karanteeni olisi ollut aiheellinen ja voisin tuntea olleeni vastuuntuntoinen hyvästä syystä.

Pettymys on kuin leikkaisi unelmalta siivet, se romahduttaa ja halvaannuttaa. Pettymys aiheutuu jostain, joka estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi, toteuttamasta suunnitelmiasi, ja joka murskaa kaikki odotukset ja haaveet. Odotukset vaihtuvat häpeän tunteeseen. Kukaan ei halua pettyä tai pety vapaaehtoisesti, mutta niin kauan kuin on unelmia ja tavoitteita, on pettymyksen riski olemassa.

Pettymyksiin liittyy idealismi ja nuoruus. Iän ja kokemusten myötä pettymyksiä oppii sietämään ja löytää keinoja säilyttää oman voimansa. Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti innostunut ja tehdä asioita, joiden vuoksi saattaa pettyä. Todellinen pettymys kun syntyy vain silloin, kun sydän on ollut suunnitelmissa ja tekemisessä mukana.

Vain tärkeät asiat aiheuttavat pettymyksiä. Pettymys siis peilaa sinun intohimoja ja unelmia, sitä mistä sinä sytyt.