Valoa

Olen ihanan korkeissa energioissa juuri nyt ja iloitsen siitä kovasti. Ehkä jähmetys ja jumitus vihdoin päästävät minut otteestaan ja saan otettua uusia askelia kohti unelmia. Olen tehnyt paljon sellaista, joka ei juurikaan näy ulospäin ja osallistunut hyvinkin aktiivisesti muutoksen luomiseen. Muutos on alkanut sisältäpäin, joka näkyy vähitellen ulospäin. Nyt jälkikäteen ajatellen suurin osa sisäisestä jumpasta on tapahtunut kuin vaistonvaraisesti ja vaikka usein sanon jopa ääneen, etten osaa kääntyä sisäänpäin, olen tainnut olla jo pidemmän aikaa hyvinkin tietoinen hiljaisesta tiedosta hiljaisuudessa. Lost in translation.

Valon jakaminen rakkauden, ystävyyden, ilon muodossa ympärilleni on harrastukseni- siinä ei ole kuukausimaksuja eikä ryhmäpainetta. Palaute on välitöntä ja ihanan palkitsevaa, vaikka en sitä palautteen vuoksi teekään. On kuin lataisi toisen, antaisi lisähappea, nostaisi taakan toisen selästä tai lainaisi kenkiään jäisellä tiellä paljain jaloin kulkevalle. Valon jakaminen, levittäminen ja kasvattaminen on minun yksinkertainen tehtävä, mutta en ole ollut lainkaan tyytyväinen tähän, vaan halunnut aina lisää tehtäviä ja lisää kokemuksia, lisää kaikkea enemmän!

Nyt yli kahden vuoden ajan olen koonnut palapeliä ison kokonaiskuvan ymmärtämiseksi ja kiukutellut universumille. Olen kieltäytynyt antautumasta, suostumasta, luottamasta ja kamppaillut oman kehollisen kömpelyyteni kanssa oikein olan takaa. Tunteisiinkaan en ole tyytyväinen, vaan vaatinut enemmän iloa ja naurua yleisen happamuuden vastapainoksi. Olen pienentänyt itseäni, pyrkinyt olemaan vähemmän, koska olen aina kokenut olevani liikaa tai vääränlainen, liian tehokas, liian nopea, liian utelias.

Nyt näen miten sydän on ohjannut minua valinnoissa ja auttanut minut pois ympäristöstä, jossa ei voi kukoistaa ja tavoitella parasta versiota itsestään. Taitaa olla loppuhuipennuksen aika ja vaikka epäilen, luotan että löydän tavan olla palveluksessa juuri sillä minun omalla vahvalla tavallani. Siihen olen valmistautunut ja siihen minua on valmisteltu.

On valon aika. Saattaa häikäistä, mutta älä turhaan pelästy. Kun ihminen saavuttaa valon, varjot katoavat. Valolla ei ole varjoa.

Valo

Varhaisen aamun hetkenä kuljin mielikuvan perässä. Näin valon, mikä meissä jokaisessa elää kirkkaana, mutta joka saattaa olla suojien takana itseltä ja muilta näkymättömissä.

Ajattelen, että jokainen meistä toivoo tavoittavansa oman valonsa ja tuo toive on se, mikä kuljettaa meitä hetkestä toiseen läpi elämän.
Mielikuvassa näin suojakilpiä kerroksittain kehon ympärillä ja kilvissä pieniä halkeamia, joista valoa pilkahteli liikkeessä. Kilvet ovat painavia ja ne ovat rakentuneet aikanaan suojaksi.

Kun suojakilpien paino käy riittävän suureksi, alkaa keho väsyä taakan alla. Vaikeassa tilanteessa tunnistat yhä selkeästi vanhan kiristävän kilven ja sen tuoman näennäisen suojan. Voit nyt rauhassa arvioida onko todellista uhkaa enää olemassa ja tarvitsetko vielä lapsena rakentunutta suojaa.

Ihmisyyttä harjoitteleva lapsi on oppinut ja voimistunut, ja näet elämän aivan eri tavalla. Kun kilvestä luopuu, saa sisäinen valo lisää tilaa ja voimistuu, taakka kevenee ja askel pitenee. Tästä alkaa antautuminen, elämän inventaario.

Suojat ovat rakentuneet pelosta ja niillä on ollut tärkeä tehtävä. Olet kuitenkin muuttunut ja oppinut, koet tilanteet ja näet mahdollisuudet nyt toisin. Ihminen voi valita taistelunsa.

Herkällä ja intuitiivisella ihmisellä sisäinen valo on valtavan kirkas. Elämän tyrskyissä on kuitenkin suojakilpiä rakentunut kerroksittain. Niistä luopuminen on iso kasvuprosessi, joka näkyy muutoksena myös ulkoisessa olemuksessa.

Kun ihminen löytää totuuden äärelle, yhteys omaan tietoisuuteen voimistuu. Mieli vastustaa tätä muutosta, ympäristö vastustaa, mutta valo, jonka tunnet sisimmässäsi yllyttää jatkamaan suojakilpien riisumista. On kuin syntyisi uudeksi.
Valossa on totuus, vapaus ja rakkaus. Saat rauhan olla se kuka olet ja uusi tarina voi alkaa.

Energiahalaus

Minulla on hämmentävä olotila, joka tuntuu voimakkaana koko kehossa. Tuntuu kuin tarkoitukseni olisi välittää energiaa täynnä iloa, valoa ja rakkautta. Ota se vastaan. Hakeudu rauhalliseen paikkaan ja lue alla oleva teksti muutaman kerran.

Lämpö kietoo sinut halaukseen ja antaa turvaa. Avaa sydäntäsi, ole utelias, et ole yksin. Ole rauhassa, olet vapaa.
Arvaan, että pyörre on aikamoinen ja voi tuntua jopa liian suurelta, vaaralliselta ja hyökkäävältä, mutta älä huoli, se ei satuta. Ota se omalla tavallasi vastaan ja anna energian hoitaa ja parantaa. Nauti. Ole rohkea ja luota hyvään. Tunnista lempeydellä haasteet, kiitä niistä ja päästä irti. Saat tilaa rakkaudelle. On tilaisuus puhdistaa ja puhdistautua. On tilaisuus vaihtaa suru rakkauteen, kipu toivoon ja valoon, ilon oloon koko kehossa. 

Olen pohtinut elämän tarkoitusta ja sitä, mitä minulla voisi olla annettavana muille. Haluan antaa ja auttaa, mutta osata ottaa myös itse vastaan ja olla autettavana.
Olen tavoitellut tilaa, joka tuntuisi luontevalta ja aikaa, jolloin uskaltaisin sanoa ääneen asioista, jotka tunnistan itselleni varmoiksi.
Olen halunnut vältellä leimatuksi tulemista. Olen itsekin leimannut ja tuominnut, ymmärtänyt tahallani väärin. Olen eksynyt, tehnyt väärin ja satuttanut. Omat tekoni ovat satuttaneet myös minua itseäni. Pyydän anteeksi heiltä, joita olen satuttanut ja pyydän anteeksi itseltäni. Olen ollut ymmärtämätön. Haluan oppia, kasvaa ja elää rakkaudessa. Epätäydellinen on täydellistä.