Tuuli ulvoo ulkona ja puiden lehdet liikkuvat levottomina. Luonnon äänimaailma on jotenkin pelottava, jopa agressiivinen. Minun on vaikea sietää tuulta, paitsi purjeveneen kannella, jolloin voin suhtautua siihen lempeänä eteenpäin vievänä voimana.
Koitan keksiä vertauskuvan, joka kuvaisi pettymyksen tunnetta ja tuon tunteen sietämistä. Ehkäpä upea kesäpäivä ja kimmeltävä järvenselkä. Juuri kun olette ystävien kanssa hyppäämässä veteen viilentymään, saat kuulla veden olevan uimakelvotonta.
Muutama päivä sitten selvisi, että vanhin tyttäreni oli altistunut virukselle. Seuraavana päivänä tyttö pääsi testiin ja jouduimme koko perhe karanteeniin. Ennen negatiivista testitulosta liikkuminen yleisillä alueilla ei ole suositeltavaa, ja siten myös nuorimman tyttären futisturnaus etenee parhaillaan kotona odotellessa. Pettymys on lapsella valtava. Megalomaaninen. Tuntuu hassulta sanoa, että melkein toivon, että testitulos olisi positiivinen, jotta odottaminen ei olisi ollut turhaa. Karanteeni olisi ollut aiheellinen ja voisin tuntea olleeni vastuuntuntoinen hyvästä syystä.
Pettymys on kuin leikkaisi unelmalta siivet, se romahduttaa ja halvaannuttaa. Pettymys aiheutuu jostain, joka estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi, toteuttamasta suunnitelmiasi, ja joka murskaa kaikki odotukset ja haaveet. Odotukset vaihtuvat häpeän tunteeseen. Kukaan ei halua pettyä tai pety vapaaehtoisesti, mutta niin kauan kuin on unelmia ja tavoitteita, on pettymyksen riski olemassa.
Pettymyksiin liittyy idealismi ja nuoruus. Iän ja kokemusten myötä pettymyksiä oppii sietämään ja löytää keinoja säilyttää oman voimansa. Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti innostunut ja tehdä asioita, joiden vuoksi saattaa pettyä. Todellinen pettymys kun syntyy vain silloin, kun sydän on ollut suunnitelmissa ja tekemisessä mukana.
Vain tärkeät asiat aiheuttavat pettymyksiä. Pettymys siis peilaa sinun intohimoja ja unelmia, sitä mistä sinä sytyt.