Tag: kohtaamisia

Posted on

Yhdessä olemme enemmän

Miten onnekas olenkaan, että minulla on monia hyviä ystäviä ja keskustelijoita lähipiirissä. Palan innosta kuulla, miten joku toinen on kokenut jonkin asian ja mitä hän on pohtinut. On ihanaa myös jakaa omia mietteitä ja kokemuksia. Parasta keskusteluissa on kuitenkin se, että oma ajatteluni muuttuu kuultuani toisen mietteitä ja oivalluksia. Tuolloin syntyy jotain uutta, jota en olisi voinut yksin synnyttää. Se on ihmisyydessä yksi kiinnostavimmista piirteistä. Olemme aina yhdessä enemmän, luomme yhdessä enemmän ja parempaa. Tekeminen jalostuu yhteydessä toiseen.

Joidenkin ystävien kanssa yhteys on lähes telepaattinen. Tiedämme toistemme mietteitä ja nauramme samoille asioille jo etukäteen. Tunteet tulevat ensimmäisinä läpi, ajattelu on samankaltaista. Synkronisiteetti yhdistää ja ilahduttaa.
Todellisia kohtaamisia ovat hetket, joissa uuden ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa on tuntunut joka solussa. Tapahtumaan on liittynyt jotain erityistä, yleensä jokin tunne, ilo, liikuttuminen tai ihana tuttuuden tunne. Muistan useita kohtaamista elämäni aikana. Useampaa heistä en ole tavannut kuin tuon yhden ainoan kerran. Ripaus taikaa arjessa.

Oman lapsen kanssa yhteys on myös erityinen. Voin tulla kuulluksi ilman sanoja. Luemme toisiamme ja ymmärrämme tunnetilan. Tuolloin myös löytää tavan lohduttaa tai tukea toista hankalan tilanteen yli ja sen aikana. Koen tällaisen yhteyden lahjana, mutta se myös hämmentää. Helposti ylitulkitsee tai peilaa liiaksi toisen tunnetilaa omiin kokemuksiin ja tekee virhearviointeja. 

Kyse on yhdessä olemisesta, yhteydestä, ykseydestä ja muistoista, joita ei varmaksi muista. Läsnä on luottamus ja kunnioitus. Erityisen kaunista on silloin kuin yhteyden huomaa, ymmärtää ja alkaa sitä rakkaudella vaalia.   

Etsin vastauksia sisältäni, itsestäni. Voisin lukea filosofiaa, käyttäytymistieteitä tai vaikka psykogiaa fysiikan rinnalla, mutta on tullut aika pysähtyä ja soveltaa kaikkea opittua, koettua ja omaa sisäistä tietoa.
Ymmärrän tietämättömyyteni, mutta silti keskusteluihin, kirjoituksiin ja tapaamisiin löytyy aina uutta annettavaa, uutta pohdintaa, juuri minun erityinen tapa yhdistää, eritellä, tulkita tai luoda. Muutos pitää huolen uuden syntymisestä. Onkin olennaista löytää oma heimo, joukko ihmisiä, joita haluaa kuulla ja jotka haluavat kuulla juuri sinua.

Posted on

Puhutko sinä totuuden kieltä?

On kaksi minua yhdessä. Olen mustaa ja valkoista, vaan en harmaata. Olen vahva, joskus kovakin, mutta hyvin herkkä. Nautin yksin olosta ja hiljaisuudesta, mutta rakastan ihmisiä, kohtaamisia ja syvällisiä keskusteluita.

On näkyvä osa ja on tärkeä näkymätön osa, kuin puu ja puun juuret. Ilman juuria puu ei elä. Ilman näkymätöntä ei ole näkyvää.

Olen erityisherkkä ja empaatti. Luen ja aistin tahtomattani ihmisten tahtotilaa, asenteita ja energiaa.
Minulle ei voi valehdella. Jollei ihminen aidosti tarkoita sitä, mitä sanoo, tunnen oloni epämukavaksi ja hämmennyn, en ymmärrä miksi joku sanoisi jotain, mitä ei tarkoita ja koen jonkinlaista myötähäpeää.

Minun on täytynyt opetella lukemaan rivien välistä ja tulkitsemaan sanottua omalla tavallani, koska usein se mitä sanotaan ääneen, on vain puoli totuutta. Olen myös oppinut toimimaan siten, että saan sen mitä tavoittelen. Esitän, lepertelen ja puhun aiheista, joiden tiedän vetoavan vastapuoleen ja näin saan monet asiat etenemään miellyttävällä tavalla. Olen oppinut sopeutumaan ja näyttelemään sitä osaa, johon olen itseni ajanut. Ehkä sinullakin on tästä kokemuksia? Rooleista, vuorosanoista ja kumartelusta.


Ystävien kanssa olen se kuka aidosti olen, mutta silloinkin punnitsen usein puhunko suoraa totuuttani vai puenko sanat ja sanoman kauniiseen harsoon. On totta, että moni asia on toisen helpompi sisäistää, kun se on kauniisti puettu, mutta miten paljon helpompaa meillä olisikaan jos olisi hyväksyttävää puhua oikeista asioista niiden oikeilla nimillä, ilman että aina joku leikkii loukkaantunutta, ottaa itseensä tai sulkeutuu kuoreensa.
Mitä meillä on sellaista, jota niin kovasti pitää suojata? Miksi on haastavaa olla aito ja auki tunteille, tapahtumille ja kasvulle?

En puhu tai kommunikoi loukatakseni, vaan viestin sydämestä sydän avoinna. Minun sydämessä ei ole tahtoa satuttaa ketään ja silti joudun jatkuvasti varomaan puhumasta totuuttani. Tiedostan olevani itse vastuussa sanoistani, ja että jokaisella on oma totuutensa. Totuus, joka rakentuu arvomaailman ja kokemusten varaan.
Mutta miksi totuus on niin pelottavaa? Miksi toisen ilmaisemaa totuutta on vaikea kuulla, hyväksyä tai ottaa vastaan? Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Minulle totuus liittyy vapauteen ja vapautumiseen, mutta kuka määrittelee totuuden?

Näihinkin kysymyksiin löytyy vastauksia. Täytyy vaan olla valmis etsimään ja kuuntelemaan sydämen kautta.

Lisa puhuu aina totuuden kieltä.