Valoa

Olen ihanan korkeissa energioissa juuri nyt ja iloitsen siitä kovasti. Ehkä jähmetys ja jumitus vihdoin päästävät minut otteestaan ja saan otettua uusia askelia kohti unelmia. Olen tehnyt paljon sellaista, joka ei juurikaan näy ulospäin ja osallistunut hyvinkin aktiivisesti muutoksen luomiseen. Muutos on alkanut sisältäpäin, joka näkyy vähitellen ulospäin. Nyt jälkikäteen ajatellen suurin osa sisäisestä jumpasta on tapahtunut kuin vaistonvaraisesti ja vaikka usein sanon jopa ääneen, etten osaa kääntyä sisäänpäin, olen tainnut olla jo pidemmän aikaa hyvinkin tietoinen hiljaisesta tiedosta hiljaisuudessa. Lost in translation.

Valon jakaminen rakkauden, ystävyyden, ilon muodossa ympärilleni on harrastukseni- siinä ei ole kuukausimaksuja eikä ryhmäpainetta. Palaute on välitöntä ja ihanan palkitsevaa, vaikka en sitä palautteen vuoksi teekään. On kuin lataisi toisen, antaisi lisähappea, nostaisi taakan toisen selästä tai lainaisi kenkiään jäisellä tiellä paljain jaloin kulkevalle. Valon jakaminen, levittäminen ja kasvattaminen on minun yksinkertainen tehtävä, mutta en ole ollut lainkaan tyytyväinen tähän, vaan halunnut aina lisää tehtäviä ja lisää kokemuksia, lisää kaikkea enemmän!

Nyt yli kahden vuoden ajan olen koonnut palapeliä ison kokonaiskuvan ymmärtämiseksi ja kiukutellut universumille. Olen kieltäytynyt antautumasta, suostumasta, luottamasta ja kamppaillut oman kehollisen kömpelyyteni kanssa oikein olan takaa. Tunteisiinkaan en ole tyytyväinen, vaan vaatinut enemmän iloa ja naurua yleisen happamuuden vastapainoksi. Olen pienentänyt itseäni, pyrkinyt olemaan vähemmän, koska olen aina kokenut olevani liikaa tai vääränlainen, liian tehokas, liian nopea, liian utelias.

Nyt näen miten sydän on ohjannut minua valinnoissa ja auttanut minut pois ympäristöstä, jossa ei voi kukoistaa ja tavoitella parasta versiota itsestään. Taitaa olla loppuhuipennuksen aika ja vaikka epäilen, luotan että löydän tavan olla palveluksessa juuri sillä minun omalla vahvalla tavallani. Siihen olen valmistautunut ja siihen minua on valmisteltu.

On valon aika. Saattaa häikäistä, mutta älä turhaan pelästy. Kun ihminen saavuttaa valon, varjot katoavat. Valolla ei ole varjoa.

Teen tulevaisuutta

Nostin tänään Niina-Matildan voimakortin ja sain Mahdollisuuksien voima-kortin: “Kaikki mitä uskallan unelmoida on mahdollista” Onkin siis vain uskalluksesta kiinni kaikki se mitä tavoittelen ja miten tulen elämään, hurraa!!

Rakastan unelmointia ja minun on helppo tuntea, miltä tuntuu kun elän kuvailemaani elämää. Hengitän tulevaa todellisuutta jo etukäteen. Nyt aion uskaltaa kirjata sen mikä tänään nousee ja elää todeksi jotain, joka on vielä unelma, mutta tuloillaan. Se tuntuu niin ihmeellisen ihanalta!

Meillä on kesäpaikka Saimaan rannalla lähellä Ristiinan Astuvansalmea. Pihassa on kolme taloa ja suloinen rantasauna. Yksi taloista on päärakennus, jossa on riittävästi tilaa järjestää kursseja ja kohtaamisia. Talossa on ihana tunnelma ja siellä on helppo voida hyvin- pysyä omassa voimassa ja elää rakkaudessa. Pihan kaksi muuta rakennusta ovat itsenäisiä mökkejä, joissa huone, takka ja keittiö. Vuokraan noita mökkejä satunnaisesti vieraille ja omat lapseni yöpyvät niissä vieraillessaan Saimaalla. Kaikki rakennukset ovat talviasuttavia. Sauna on rannassa, jossa kalliota tai isoja kiviä ja tukeva laituri, josta voi pulahtaa helposti uimaan. Ranta on länteen tai etelään ja saamme toisinaan nähdä norpan rannan tuntumassa. Tätä maisemaa hengitän ja rakastan paikkaa jo etukäteen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kesäisin järjestän siis eripituisia kursseja ja tapahtumia Saimaalla. Otan vastaan ryhmiä ja yksittäisiä vierailijoita. Yksittäisille vierailijoille teen hoidon ja luon voimakuvan. Voimakuvien tekeminen on taianomaista, sillä prosessi vaihtelee asiakkaasta riippuen. Toisia asiakkaita näen muutamia kertoja ja kuva valmistuu tapaamisten myötä, toisille teos syntyy kuin itsestään hyvin vaivattomasti. En voi vaikuttaa prosessiin kuin kuuntelemalla intuitiota ja johdatusta, sillä olen universumin palveluksessa. Tunnen kuinka luovuus virtaa lävitseni ja luon jotain, jota en itse niin ymmärrä, koska työ ei ole minulle vaan asiakkaalle. Työni auttaa ja tukee ihmisiä avautumisessa siksi joka kukin on, uniikki ja erityinen. Tunnen suurta rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saan toimia välikappaleena ison äärellä. Saan työskentelystä voimaa ja elämä on merkityksellistä ja täynnä ihmeitä ja iloa. Tunnen kirkkautta, rauhaa ja teen juuri sitä mitä olen koko elämäni harjoitellut mitä ihmeellisimmissä paikoissa työelämässä. Ympyrä on sulkeutunut ja jatkan täydellisessä harmoniassa oman polun kulkemista.

En opeta, vaan ohjaan. Kaikki mitä teen on tasapainossa sen kanssa kuka olen, ja mitä olen tullut tänne tekemään ja oppimaan. Virtaus on kaunista ja vaivatonta. Uusia tehtäviä ja kykyjä avautuu sitä mukaa kun olen valmis niitä vastaanottamaan.

Syksyisin, kun lehdet ovat pudonneet puista ja alkaa pimein kausi vuodessa, matkustamme etelään. Meillä on muutama mieluinen kohde Espanjassa ja Portugalissa, jonne matkamme muutamaksi kuukaudeksi lomalle lataamaan. Kirjoitan ja luon myös tuona aikana, mutta eri energioissa kuin kotimaassa. Järjestän satunnaisia kursseja ihmisille, jotka minut ovat löytäneet. Käyn aamuisin rannalla kävelemässä ja uimassa meressä. Ruoka on maukasta, viini hyvää ja edullista. Käymme viikoittain kuuntelemassa live-musiikkia mieheni ja ystävien kanssa ja pääsen tanssimaan. Elämä on yksinkertaista ja ihanaa. Arki on täynnä pieniä ihmeitä, jotka tekevät elämästä jännittävää.

Tunnen kiitollisuutta. Kiitos, kiitos, kiitos

Idealistin vapaus

En ole lähtenyt välttelemään uutisia tai pakoilemaan somekanavia, kuten niin moni herkkä ihminen sanoo tekevänsä. En kuitenkaan tieten tahtoen altista itseäni tiedolle tai tapahtumille, jotka tuntuvat vierailta tai täysin käsittämättömiltä. En tunne pelkoa maailmaa kohtaan, en tunne pelkoa kärsimystä kohtaan, enkä ota itseeni maailman tuskaa, sillä haluan pitää oman voimani ja katsoa kaikkeuteen rakkauden silmin. Yksin en voi pelastaa maailmaa, enkä usko sen olevan kenenkään tehtävä niillä keinoilla, jotka ihminen yksinkertaisuudessaan näkee tai ymmärtää.
Ehkä minulla on jokin sisäsyntyinen suodatin, joka huolehtii, että ympäristö säilyy siedettävänä ja voimiini nähden sopivana. Olen kiitollinen siitä, sillä siten fokus säilyy siinä minkä jo näen ja tunnen omaksi.

Ego alkoi välittömästi soimata välinpitämättömäksi ja kylmäksi, ja haluan lyhyesti selittää: Tunnen suurta kiitollisuutta elämästäni tässä ja nyt. Koen myös voimakkaasti, että pitkä lepovaihe elämässäni on päättymässä ja että pian on aika yhdistää kaikki osaaminen ja kokemukset joksikin uudeksi, ja lähteä toteuttamaan suunnitelmia. Olen valinnut tämän elämän tässä ja nyt. Haluan keskittyä olemaan minä. Tavoittelen tilaa, jossa tunnen olevani paras versio itsestäni. Tämä hetki, juuri nyt on tärkeä ja vaikka hyvin tietoisesti elän juuri nyt, katson tulevaa ja ennakoin. Näen itseni toteuttamassa rauhassa syntyneitä suunnitelmia. Tunnen, miltä se tuntuu ja tuo tunne saa minut riemuitsemaan. Riemu auttaa uskomaan niihin asioihin, joihin pystyn ja jotka tuovat iloa. Luon omaa tulevaisuutta tietoisesti.

Vaikka elämä ja suunnitelmat ovat kesken ja prosessissa, on moni asia selvää. Tuo kirkkaus auttaa tunnistamaan niitä asioita, joihin voi tarttua, kun epävarmuus tulee liian lähelle. Epävarmuutta kunnioitan suuresti, sillä se jalostaa, puhdistaa ja kiteyttää. Epävarmuuden läsnäolo pakottaa olemaan vahva ja vahva voi olla vain oman voimansa kautta. Epävarmuus sammuu vasta, kun on valmis paljastamaan sisimpänsä ja hyväksymään keskeneräisyytensä. Ihmisellä on vapaa tahto ja vapaus valita. Se on suurta.