Olin unessa kahvilanpitäjänä jossain isommassa koululaitoksessa tai organisaatiossa. Olin kokenut onnistumisia ja tehnyt paljon hyvää makrotasolla, juuri sellaisia pieniä asioita, joiden arvoa ei voi laskea tai edes nähdä, ellei oma tietoisuus mahdollista sitä. Asioita, jotka koetaan vain sydämellä.
Unessa saan potkut. Minun ei anneta koittaa korjata tapaani tehdä, minua ei kuunnella, minulle ei anneta toista mahdollisuutta ja potkuja on suunniteltu jo kauan ennen itse irtisanomista. Joku kollega tulee puolustamaan, mutta luovuttaa jo heti alkuunsa, jottei oma asema kärsisi. Ympärille kokoontuu kuin haaskalle toisia ihmisiä, jotka haluavat hyötyä lähdöstäni, he kaivavat laukkuani ja minä estelen. Lähden suoraselkäisenä, mutta palaan vielä raunioille pyytämään työtodistusta. Lupaavat lähettää sen kotiin seuraavalla viikolla. Minulla ei enää ole arvoa, minulle käännetään selkä. Mene nyt vaan. Kiusallista. Häpeää.
Irtisanomisissa auktoriteetteja on aina enemmän kuin yksi. Yhdessä he ovat vahvempia, sinä olet yksin. Suunnitelmat on tehty valmiiksi, perustelut ovat kuin kiveen hakattuja. Ilmapiiri on kylmä, tunteita ei sallita. Tahti on nopea, jotta kiusallinen tilanne menee nopeasti ohi. Kaikki ihmisyys on kadonnut, vain jäykät kehot ovat läsnä tyhjinä, itse sieluun ei saa yhteyttä. Raukkamaista. Tuntuu kauhealta. Et ole mitään. Olet täydellisen epäonnistunut.
Uni on kuin suoraan kvanttihypnoosi-istunnosta. Täynnä todellisia tunteita, muistoja, tilanteita, seurauksia, värittyneitä näkymiä todellisuuden tapahtumista. On ihmeellistä saada purkaa turhautumisia unien kautta näin selkeällä tavalla.
Olen aina kokenut epäoikeudenmukaisuuden voimakkaasti. Epäoikeudenmukaisuus on jotain, joka trikkeröi minua enemmän kuin ehkä mikään muu ihmisen toiminta. Ignooraus, sinua ei nähdä eikä kuulla, olet pakotetusti heikommassa asemassa, olet väärinymmärretty, typerys, et saa puolustautua, sinuun ei luoteta, olet näkymätön, arvoton, vähemmän… onhan tässä jo aika monta tekijää, jotka on ihmeellistä ja etenkin tärkeää saada näkyviin.
Oma puhdas voima nousee. Se nousee ja tulee näkyviin, kun kaikki salaisuudet on paljastettu ja käsitelty. Oman voiman saan käyttöön kun on antanut anteeksi ja päästänyt irti. Suostunut, antautunut, hyväksynyt, luottaen siihen, että elämän virta kannattelee ehdoitta. Minä riitän, mutta voinko luottaa?
