Kohtu oli kotini,
äidin kehon suojassa
kasvava ihme, sielu ja selkäranka
Käsi kädessä
tunsin lämmön, silityksen, syvän yhteyden
Maailman tärkein, kaikki minkä voi menettää
Pelokas rakkaus surun sylissä
kärsimyksessä, joka minuun ohjelmoitui
pienestä suureksi, omaksi itseksi
jouduin riisumaan, antautumaan kivussa
kun näkee, ei voi olla katsomatta.
