Jos kuuluisi kukoistaa

Millaista elämä olisi, jos keskittyisi oman ainutlaatuisen polun kulkemiseen avoimin mielin ja luottavaisena? Jos oman intohimon ja erityisyyden ymmärtäminen ja sen voimavaraksi valjastaminen olisi koulun ja koulutuksen tärkein tehtävä?

Jos saisi rauhassa kokeilla ilman pelkoa epäonnistumisesta tai toisten ilkkumisesta? Jos oppisi yrittämään ja asettamaan tarkoituksenmukaisia pyrkimyksiä, intentioita? Jos kannustettaisiin olemaan utelias, uskalias ja kuuntelemaan sisintään?

Toiset ovat lähtökohtaisesti rohkeampia kuin toiset. Toisilla on sisäinen palo ja pakko toimia ja puhua totuutta. Moni on jättänyt tekemättä, yrittämättä, menemättä ja sanomatta, koska on pelännyt muiden reaktioita, ilmeitä tai paheksuntaa, vältellyt häpeän tunnetta. Mutta kuka haluaa elää näkymättömänä ja miksi kukaan tietoisesti valitsisi olla jotain muuta kuin erityinen oma itsensä?

Jos me kaikki auttaisimme toinen toistamme onnistumaan siinä, mitä ikinä olemmekaan tekemässä, olisi maailmassa enemmän iloa ja onnistumisia. Olisi helpompi rakentaa kuin rikkoa.
Rakkaudesta elämään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *