Ajatuksen virta.

Posted on

Ilossa ilon kautta

Kirjoitin rentoutusjoogan jälkeen itselleni viestin, jonka tänä aamuna löysin uudestaan. Siinä lukee: ” Vain vapaa voi elää ilossa ilon kautta iloisena. Ilon hinta on vapaus”

Jossain kohtaa ajattelin olevani vapaa, kunnes suuri suru ja taivasikävä paljasti minulle, etten tiennyt vapaudesta paljoakaan. Kokemus sai minut ajattelemaan, ettei ihminen ikinä voi kokea todellista vapautta, sillä sielu on kehossa kiinni, kunnes kuolema vapauttaa sen. Keho mahdollistaa ihmisenä kulkemisen, mutta se myös sitoo meitä, luo mahdollisuuksien lisäksi rajoituksia.

Luulen, että on kuitenkin tärkeää iloita näennäisestä vapaudesta ja keskittyä löytämään se mikä todella koskettaa ja liikuttaa sinua. Tunnistan nuo asiat ja hetket kyynelistä. Kyyneleet eivät aina näy, mutta ne tuntee. Noissa hetkissä ollaan tärkeän äärellä ja kun tarkasti sydämen kautta katsoo, voi löytää jotain kallisarvoista. Ihmisen tulee ensin löytää itsensä, ennen kuin tietää mitä oikeasti etsii ja kaipaa elämäänsä. Mitä ovat ne asiat, jotka todella ravitsevat sinua? Mitkä asiat saavat sinut hykertelemään ja tuntemaan pyyteetöntä iloa ja kiitollisuutta siitä, että saat hengittää maan tomuja tässä ja nyt? Kun ilo löytyy, löytyy myös vapaus. Vapaus tehdä ja toimia. Ilo luo vapaudentilan ja vapaus ruokkii iloa. Se on kahden kauppa se.
Valitse ilo, niin saat vapauden olla Sinä.

#berlin
Posted on

Parantavat unet

Olin unessa kahvilanpitäjänä jossain isommassa koululaitoksessa tai organisaatiossa. Olin kokenut onnistumisia ja tehnyt paljon hyvää makrotasolla, juuri sellaisia pieniä asioita, joiden arvoa ei voi laskea tai edes nähdä, ellei oma tietoisuus mahdollista sitä. Asioita, jotka koetaan vain sydämellä.

Unessa saan potkut. Minun ei anneta koittaa korjata tapaani tehdä, minua ei kuunnella, minulle ei anneta toista mahdollisuutta ja potkuja on suunniteltu jo kauan ennen itse irtisanomista. Joku kollega tulee puolustamaan, mutta luovuttaa jo heti alkuunsa, jottei oma asema kärsisi. Ympärille kokoontuu kuin haaskalle toisia ihmisiä, jotka haluavat hyötyä lähdöstäni, he kaivavat laukkuani ja minä estelen. Lähden suoraselkäisenä, mutta palaan vielä raunioille pyytämään työtodistusta. Lupaavat lähettää sen kotiin seuraavalla viikolla. Minulla ei enää ole arvoa, minulle käännetään selkä. Mene nyt vaan. Kiusallista. Häpeää.

Irtisanomisissa auktoriteetteja on aina enemmän kuin yksi. Yhdessä he ovat vahvempia, sinä olet yksin. Suunnitelmat on tehty valmiiksi, perustelut ovat kuin kiveen hakattuja. Ilmapiiri on kylmä, tunteita ei sallita. Tahti on nopea, jotta kiusallinen tilanne menee nopeasti ohi. Kaikki ihmisyys on kadonnut, vain jäykät kehot ovat läsnä tyhjinä, itse sieluun ei saa yhteyttä. Raukkamaista. Tuntuu kauhealta. Et ole mitään. Olet täydellisen epäonnistunut.

Uni on kuin suoraan kvanttihypnoosi-istunnosta. Täynnä todellisia tunteita, muistoja, tilanteita, seurauksia, värittyneitä näkymiä todellisuuden tapahtumista. On ihmeellistä saada purkaa turhautumisia unien kautta näin selkeällä tavalla.

Olen aina kokenut epäoikeudenmukaisuuden voimakkaasti. Epäoikeudenmukaisuus on jotain, joka trikkeröi minua enemmän kuin ehkä mikään muu ihmisen toiminta. Ignooraus, sinua ei nähdä eikä kuulla, olet pakotetusti heikommassa asemassa, olet väärinymmärretty, typerys, et saa puolustautua, sinuun ei luoteta, olet näkymätön, arvoton, vähemmän… onhan tässä jo aika monta tekijää, jotka on ihmeellistä ja etenkin tärkeää saada näkyviin.

Oma puhdas voima nousee. Se nousee ja tulee näkyviin, kun kaikki salaisuudet on paljastettu ja käsitelty. Oman voiman saan käyttöön kun on antanut anteeksi ja päästänyt irti. Suostunut, antautunut, hyväksynyt, luottaen siihen, että elämän virta kannattelee ehdoitta. Minä riitän, mutta voinko luottaa?

Posted on

Pyhä prosessi

Myrskyn jälkeen on tyyntä. Olen järjestellyt työhuoneella ja tehnyt löytöjä kirjahyllystä. Siivoaminen maadoittaa ihanasti ja puhdistaa tilan energiaa.

Äitini tuli tosi lähelle ja mieleen monella eri tavalla aamupäivällä. Vasta juuri tajusin, että tänään on tasan 6kk hänen kuolemasta. On ihmeellistä tuntea hengen läsnäolo ja rakkaus tuolta puolen. Saan vihdoin päästää irti, hän päästää irti ja siemen itää.

Tunnen voimakkaasti kuinka on uuden aika, kuinka jotain ihanaa on syntymässä, ja kuinka enemmän ja enemmän uskallan ja osaan päästää irti. Irtipäästäminen ei ole luovuttamista, se on suostumista. Suostumista johonkin, joka paljastaa sinun todellisen minän. Haluan nähdä alkuperäisen minäni, haluan riisua kaikki suojat, maskit, roolit, ehdollistumat ja paljastua. Se tuntuu maailman tärkeimmältä asialta juuri nyt.

Tuntuu ihmeelliseltä, että minussa on vieläkin jotain, mikä on piilossa. Jotta voi olla puhtaasti se, kuka on, on päästettävä irti, suostuttava ja antauduttava. Olen tuolla matkalla ja olen turvassa. Se, että on tärkeitä asioita, maistuu elämältä.

Who am I without an effort?
Posted on

Pieni typerä ihminen

Mä vierastan hartautta puhuttaessa elämästä, elämän tarkoituksesta, energioista tai ylipäätään ihmisenä olemisesta. En ole hiljainen tai säyseä. Olen tulinen, äkkipikainen ja suora. Olen äänekäs, kiroilen usein ja meuhkaan purkaakseni turhautumista elämää kohtaan. Olen tunteellinen ja täynnä voimaa oleva pieni ja typerä ihminen. Ihminen ei voi olla muutakuin pieni ja typerä. Ihminen on aina typerä, vaikka olisi kuinka viisas ja kokenut. Ihminen on vain ihminen. Vain. Olen vain ihminen. Yksi meistä typeristä.

Mä olin oikeasti ajatellut, että minullakin olisi täällä jokin tärkeä missio ja tehtävä. Ajattelin syyttää tästä harhasta egoani, se saa ottaa syyt niskoilleen ja tarkastella erillisyydestä omaa pienuuttaan. Mä en ole mitään erityistä, paitsi itselleni ja sekin tunne on ollut vain siksi, että jaksaisin puskea eteenpäin mitättömyyden ja merkityksettömyyden suossa. Ajattelen kuin masentunut ihminen, olematta kuitenkaan yhtään masentunut. Diagnoosin saisi varmasti helposti.

Viime viikon olen leijunut korkealla. Nyt tulin sieltä alas rytinällä. Kaikki luulot on otettu pois. Siihenkin on varmasti syy ja opetus. Mutta haluanko osallistua tähän leikkiin? Onko muita vaihtoehtoja? Voinko mä valita? Miten se kuuluisa vapaa tahto?
Mua siis kertakaikkiaan tympii ihmisyys just nyt aika rankasti. Se, että olen yksin. Se, että en kuule sisäistä ohjausta. Se, että olen tällainen, ja että nämä ovat oikeasti mun tunteita ja sanoja. Eihän tällaista halua kukaan synnyttää tai julkaista.
Mustavalkoiset vastakohdat lyövät päin naamaa isolla otteella. Mä koitan pysyä tarkkailijana tässä tarinassa ja ottaa välimatkaa. Voiko omasta elämästä ottaa lomaa? Voinko vaihtaa kanavaa tai sulkea lähettimen. Eiköhän tämä ollut tässä. VMP!

Kuvittele tähän joku ruma kuva.

Posted on

Sisäinen ohjaus, onko sitä?

Olen venkoilut koko viikon kahden välillä, ihanan rauhan ja pienen levottomuuden rajamaastossa. Sisäänpäin kääntyminen on jotain, joka tuntuu työläältä ja taitaa silti olla ainoa, joka oikeasti tuo sisäistä tilantuntua. Olen opetellut hiljentymistä. Hiljentyminen tapahtuu kuin itsestään, kun teen kvanttihypnoosihoitoa tai energiahoitoa. Siinä toisen läsnäolo ja yhteys luo pyhän tilan, jossa on luontevaa vain olla. Oleminen ravitsee.

Sisäinen ohjaus terminä tuntuu vieraalta. Luulen, että olen aina ohjautunut sisältäpäin, enkä siksi saa kiinni termistä. Mulle on aina ollut aika selvää, mikä on oikein tai hyväksi mulle. Olen aina tehnyt valinnat tunteella ja oman arvomaailmaa kuulostelen. Mun on ollut tosi tärkeää pystyä katsomaan itseäni peilistä. Ovia on avautunut ja ovia on sulkeutunut. Olen tehnyt oikein ja mua on rankaistu siitä. Monesti. Se vieläkin välillä mietityttää. Se kertoo siitä, kuinka pieniä ihmiset ovat ja kuinka sokeita olemme. Sokeita rakkaudelle. Sokeita itsellemme. Sokeita sille, keitä me oikeasti olemme ja kuka meitä ohjaa.


#porkkalanniemi


Posted on

Itsen äärellä

Tämän hetken ihme on kokemus siitä, että koen, näen ja tunnen itseni tavalla, joka tuntuu puhtaalta ja uudelta. On kuin olisin vihdoin onnistunut paljastamaan itseni itselleni, tulemaan näkyviin. Minä näen, olen hereillä. Niin paljon ajatuksia nousee mieleen, että olisi helpompi olla hiljaa, kuin koittaa selittää.
Tunnistan todeksi sen, että elän elämääni syystä. Olemassaolooni on syy ja minulla on jokin tehtävä. Minun ei tarvitse saada lupaa olla, vaan kuulun tänne.

Uskon ja näen, kun katson taakse päin, että tehtäväni on herätellä kanssakulkijoitani oman voiman ja itsen rakastamisen kokemiseen. Tehtäväni on koskettaa sinua tavalla, joka silittää korkeinta tietoisuuttasi tavalla, joka edistää muutosta. Sinä elät elämääsi käsittääksesi oman voimasi ja tuon voiman ymmärrät, kun pyyteetön rakkaus sinulla itseäsi kohtaan on tosi. Kun rakastaa pyyteettömästi itseään, kaikkea sitä mitä on, rakkaus ottaa sinussa vallan ja tapasi nähdä muuttuu ja muuttaa sen miten olet ihminen. Ei ole sattumaa, että luet näitä sanoja ja että kohtaamme. Ei ole sattumaa.

Posted on

Eheys, tyyneys ja rauha

Olen muutamien päivien ajan lukenut ja kirjoittanut innolla. On palkitsevaa nähdä omaa ajattelua tekstinä näytöllä, vaikka samaan aikaan koen, ettei mikään ole oikeasti uutta täällä, enkä edes aivan tarkasti vielä tiedä mihin tekstit kuuluuvat. Ne ovat kenties meditaatiota tai kvanttihypnoosiin liittyviä ajatusmatkoja. Tuntuu kuitenkin, että olen löytänyt jotain minua syvästi ravitsevaa, joka synnyttää tyyneyttä ja rauhaa. Pystyn luomaan uutta yhdistelemällä vanhaa ja toisten ajatuksia omiin kokemuksiin.

Posted on

Rakkauden sanoja ystävälle

Ystäväni, sä olet super hyvä siinä mitä teet ja olet ihminen, jolla on suuri sydän. Muistathan arvostaa ja rakastaa itseäsi ❤️. Tee se lempeydellä, hyväksyen omat omituisuudet ja luottaen omien ponnistusten merkitykseen. Olemme kaikki täällä oppimassa.

Ei ole sattumaa, että tutustuimme ja ystävystyimme. Sä tarvitset lähellesi ihmisen, joka muistuttaa sinua siitä, kuinka erityinen ja upea olet omana itsenäsi. Sinä et ole kenenkään sylkykuppi, orja, palvelijatar tai narri.

Voi olla, että näitä sanoja on vaikea ottaa vastaan tai ne ahdistaa. Se ei yhtään haittaa, sillä sanat ovat joka tapauksessa totta. Ne jäävät hoitamaan sinua sisältä päin, kunnes näet ja tunnistat oman voimasi ja rakkauden, joka sinussa on ❤️

#selinastase
Posted on

Aamujen pyhyys, olemisen ihme

Se rauhan ja hiljaisuuden hetki, kun aamuyöllä hitaasti heräilee unimaailmasta tietoisuuden tilaan, silloin koen olevani yhteydessä korkeimpaan tietoisuuteeni, sisäiseen viisauteen ja intuitioon. Tuossa tilassa ihminen on jonkin ainutlaatuisen ja pyhän äärellä. Tuossa tilassa ihminen voi saada ymmärryksen, ideoita ja tietoa, joka muuttaa.
Uuden aamun lahja ❤️

Joskus herään aamuyöstä mieli täynnä sanoja. Tekstiä alkaa pulputa ja minä kirjoitan. Kirjoitan, kunnes sanat loppuvat ja voin taas rauhassa palata vuoteeseen. Joskus tulee pakottava tarve laittaa ystävälle viestiä ja silloinkin sanat syntyvät ohjauksessa. Sanat ovat minun, mutta eivät kuitenkaan minusta. Ihmisellä on kyky luoda uutta ja puhdasta.
Ihminen tunnistaa, vaikkei aina ymmärrä, kun ollaan tekemisissä totuuden kanssa. Totuus on puhdasta tietoa, eikä sen arvokkaampaa tietoa ole. Jos totuutta pelästyy tai sitä täytyy vältellä tai selitellä, viisas tunnistaa egon hämmennyksen. Totuus kestää tarkastelun, kyseenalaistamisen ja arvostelun, eikä se väisty. Olisi viisasta tavoitella totuutta.

Koen, että meillä on ihmisinä tarve löytää itsestämme paras ja aidoin versio, ja tuoda se näkyviin. Se on sitä, kun elää omassa voimassa puhtaana ja avoimena, kaikesta vieraasta riisuttuna- täysin paljaana. Silloin korkein tietoisuus saa äänen ja silloin koko potentiaali tulee käyttöön, nähdyksi ja kuulluksi. Eikä mikään enää voi satuttaa, loukata tai pelästyttää, sillä rakkaus ja rakkauden voima tekee sinusta immuunin kaikelle sille, joka ei enää palvele sinua ja tavoitteitasi olla paras versio itsestäsi. Sinä olet jo. Sinä olet.

Rakas lainalapseni ❤️ ja Lisa
Posted on

Idealistin vapaus

En ole lähtenyt välttelemään uutisia tai pakoilemaan somekanavia, kuten niin moni herkkä ihminen sanoo tekevänsä. En kuitenkaan tieten tahtoen altista itseäni tiedolle tai tapahtumille, jotka tuntuvat vierailta tai täysin käsittämättömiltä. En tunne pelkoa maailmaa kohtaan, en tunne pelkoa kärsimystä kohtaan, enkä ota itseeni maailman tuskaa, sillä haluan pitää oman voimani ja katsoa kaikkeuteen rakkauden silmin. Yksin en voi pelastaa maailmaa, enkä usko sen olevan kenenkään tehtävä niillä keinoilla, jotka ihminen yksinkertaisuudessaan näkee tai ymmärtää.
Ehkä minulla on jokin sisäsyntyinen suodatin, joka huolehtii, että ympäristö säilyy siedettävänä ja voimiini nähden sopivana. Olen kiitollinen siitä, sillä siten fokus säilyy siinä minkä jo näen ja tunnen omaksi.

Ego alkoi välittömästi soimata välinpitämättömäksi ja kylmäksi, ja haluan lyhyesti selittää: Tunnen suurta kiitollisuutta elämästäni tässä ja nyt. Koen myös voimakkaasti, että pitkä lepovaihe elämässäni on päättymässä ja että pian on aika yhdistää kaikki osaaminen ja kokemukset joksikin uudeksi, ja lähteä toteuttamaan suunnitelmia. Olen valinnut tämän elämän tässä ja nyt. Haluan keskittyä olemaan minä. Tavoittelen tilaa, jossa tunnen olevani paras versio itsestäni. Tämä hetki, juuri nyt on tärkeä ja vaikka hyvin tietoisesti elän juuri nyt, katson tulevaa ja ennakoin. Näen itseni toteuttamassa rauhassa syntyneitä suunnitelmia. Tunnen, miltä se tuntuu ja tuo tunne saa minut riemuitsemaan. Riemu auttaa uskomaan niihin asioihin, joihin pystyn ja jotka tuovat iloa. Luon omaa tulevaisuutta tietoisesti.

Vaikka elämä ja suunnitelmat ovat kesken ja prosessissa, on moni asia selvää. Tuo kirkkaus auttaa tunnistamaan niitä asioita, joihin voi tarttua, kun epävarmuus tulee liian lähelle. Epävarmuutta kunnioitan suuresti, sillä se jalostaa, puhdistaa ja kiteyttää. Epävarmuuden läsnäolo pakottaa olemaan vahva ja vahva voi olla vain oman voimansa kautta. Epävarmuus sammuu vasta, kun on valmis paljastamaan sisimpänsä ja hyväksymään keskeneräisyytensä. Ihmisellä on vapaa tahto ja vapaus valita. Se on suurta.