Viisaiden ystävien kanssa saa pohtia ja kuunnella omaa ääntään. Ymmärrys itsestä lisääntyy hyvien peilien avulla ja omaa ääntään kuunnellen. Täysikuu toi vanhoja ikäviä muistoja pintaan ja ensin tarkastelin niitä selkeästi vihastuneena ja kokien epäoikeudenmukaisuutta, kunnes sain kiinni tapahtumien tarkoitusperistä.
Tapahtumat ovat olleet kaikille niihin osallistuneille opastusta ja ohjausta parhaimmillaan. Voiko ihmistä mitenkään muuten paremmin auttaa näkemään itsensä, kuin tarjoamalla tunnepitoisia ja rankkoja tapahtumaketjuja, joissa kokee kaikkia mahdollisia tunteita syvästä pettymyksestä uskomattomaan onnistumisen tunteeseen? Vasta nyt monen vuoden jälkeen ymmärrän olla kiitollinen ja näen suuren kuvan. Sain juuri sen, mitä tarvitsin uuden askeleen ottamiseen ja pääsin lähemmäs sitä, kuka todella olen. Yksi verho laskeutui edestä ja omakuva tarkentui. Miten upeaa!
Olen vuosia toistanut, että elämme elämää oppiaksemme. Olen itsekin opetellut, harjoitellut ja lukenut paljon. Etsinyt viisautta kirjoista järjen kautta, harjoitellut ja halunnut ymmärtää. Ajattelua seuraa sana, mutta vasta kun ajatus ja sana muuttuvat teoiksi ja syntyy kokemuksia, alkaa uuden luominen ja todellinen oppiminen.
Koen, että elämme läpi erilaisia kokemuksia muistaaksemme keitä syvimmillään ja aidosti olemme. Kokemukset auttavat riisumaan suojia, joita on täytynyt kasvattaa selvitäkseen ihmiskokemuksesta tällä planeetalla. Kun ihminen jossain kohtaa elämässään näkee pilkahduksenkin siitä suuruudesta, kuka tosiasiassa on, alkaa sisäinen vahvistaminen ja vahvistuminen. Sisäinen vahvuus on tasapainoista vapautta ilossa. Tuo sisäinen vahvuus on valoa, jota alkaa tietoisesti vaalia ja hoitaa. Se on valoa, joka vapauttaa ihmisen antautumaan itselleen.
