Herääminen

Kirjoittaminen on ollut ihana työkalu omien ajatusten ja tuntemusten käsittelyyn, suosittelen sitä ihan kaikille. Elämä tuntuu tärkeältä ja tuntuu myös tarkoituksenmukaiselta nähdä itsensä niin sisältä kuin ulkoapäin. Kirjoittamisessa yhdistyvät ajatus ja teot, jolloin sisäinen olemus tulee näkyviin sanoina. Ihmiset tulkitsevat näkemäänsä ja kokemaansa omien filtteriensä lävitse. Se on mahdollisuus ja uhka samaan aikaan.

Huomaan edelleen kantavan lapsena opittua tapaa arvottaa itseäni ulkoapäin. Ikäänkuin se mikä näkyy ulospäin jonkun toisen silmissä olisi tärkeämpää, kuin se miltä minusta itsestä tuntuu tai todeksi koen. Jännitän sitä minkälaisen vastaanoton saan, kun toimin sydämestä käsin ja luon minulle merkityksellisiä asioita.
Tunnen jotain, mitä on vaikea ymmärtää. En tunnista pelkoa, mutta en keksi mitä muutakaan se voisi olla kuin pelkoa siitä, että jotain pahaa tapahtuu, kun vihdoin tuon itseni näkyväksi juuri sellaisena kuin olen ja elän sisäistä johdatusta seuraten ilon kautta. Koen, että nuo tuntemukset ovat vanhoja ja täysin perusteettomia tässä elämässä, enkä voi käsittää kuinka jaksanut piilotella itseäni kaikki nämä vuosikymmenet. Elämä on ollut suurelta osin pinnallista elämää normeja seuraten. Kaksi eri näkijää on kertonut minun tulleen poltetuksi ”noitana” useampaan kertaan edellisissä elämissä. Haluaisin ajatella, että tuossa on syy, miksi herääminen on ollut niin hidasta ja miksi olen edelleen niin epävarma ja varovainen.

Herääminen siihen, että olen ollut tietämätön, sokea ja eksynyt materialistiseen ja miehiseen maailmaan on ollut valtava prosessi ja syväsukellus minuuteen. Ihminen on niin paljon enemmän, kuin mitä silmillä voi nähdä ja meitä tietoisemman polun kulkijoita on paljon.

Tiedän ja tunnen asioita etukäteen, olen aina tiennyt ja tuntenut. En vaan ole tiennyt miten käsitellä asioita, jotka eivät ole vielä materialisoitunut. En ole uskonut tai kuunnellut itseäni. Olen tuntenut erilaisuutta ja tehnyt kaikkeni ollakseni samanlainen kuin kuvittelin toisten olevan. Olen sulkenut itseni. Suojannut itseni. Elänyt luulojen varassa. Antanut itseni sammua.

Paljastuminen itselle on varmasti isoin asia, mitä minulle on elämässä koskaan tapahtunut. Kun tulee itselleen näkyväksi, heijastuu se myös ulospäin.
Pitkällä sielunmatkalla lukuisissa elämissä on tapahtunut niin paljon, ettei niitä ikinä voi tai kuulukaan ymmärtää. On jo ihme, että ne tiedostaa. Tietoisten valintojen tekeminen omaa sisäistä ohjausta ja sydäntään kuunnellen, on parasta mitä kukaan voi tehdä tässä ja nyt. Kun luottaa, voi antautua elämälle. Ihminen on ikuinen mysteeri itselleen.

Syksyn sulous

Opiskeluaikoina Englannissa altistuin homeelle ja olin sairaana monta kuukautta tajuamatta mistä kuume, nivelsärky, hirvittävä yskä ja alakulo johtui. Tuosta minuun jäi aina syksyisin alkava käheys ja tukkoisuus, jolloin kehoni reagoi syksyn luonnollisiin homeisiin ilmassa. Olen saanut vaivaan helpotusta akupunktiosta, mutta sairastelu syksyisin silti alleviivaa surua, jota niin usein kesän jälkeen tunnen. Kylmyyttä pakenevat muuttolinnut, pimenevät illat ja putoilevat lehdet- syksy on aina ollut minun inhokki- vuodenaika!

Metsässä kulkiessa on helppo nähdä luonnon väreistä, kuinka kierto on tullut täyteen- ja on aika levolle. Tämän huomaaminen tuo lohtua ja avaa uuden tavan nähdä kiertokulun ihmeellisyys ja lahja, täydellinen irtipäästäminen kaikesta pinnistelystä ja yrittämisestä. Tunnen myötätuntoa. Loppusyksystä ihmissilmä näkee vain paljaat rangat ja maatuvat lehdet maassa. Siellä uusi tekee jo tuloaan, tekeytyy piilossa valmistellen seuraavaa kasvukautta. Ilman syksyä ei voisi kokea kevättä.

Vuosi sitten äitini oli hyvin sairaana ja teki lähtöä. Oli vaikein syksy ehkä ikinä, sillä myös hyvä ystäväni oli vakavasti sairas. Kohtasin kuoleman kahdesti. Vaikeiden tuntemusten ja tilanteiden kireässä puristuksessa ihmisen perusolemus tekeytyy ja kaikki turha jää. Merkityksellisistä asioista tulee vieläkin tärkeämpiä ja mitättömät haihtuvat unohdukseen. Olemassaolo ikään kuin kirkastuu. Uskon, että tuo kokemus sai minutkin tarkastelemaan itseäni nöyrän kriittisesti ja päätös oman yrityksen perustamisesta syntyi, olinhan sitä jo vuosia suunnitellut.

Tunnen suurta iloa siitä, että saan johtaa itse itseäni kokeilemaan ja oppimaan tekemällä uusia asioita uudella tavalla. Tunnen suurta iloa siitä, että voin valita millaista naisenergiaa kannan ja jaan. Tunnen iloa siitä, että vaikka aurinkoa näkee vähemmän ja kauempaa loppu vuoden, voin kirkastaa omaa sisäistä valoani ja kulkea luottavaisena.

siellä se on…

Ilossa ilon kautta

Kirjoitin rentoutusjoogan jälkeen itselleni viestin, jonka tänä aamuna löysin uudestaan. Siinä lukee: ” Vain vapaa voi elää ilossa ilon kautta iloisena. Ilon hinta on vapaus”

Jossain kohtaa ajattelin olevani vapaa, kunnes suuri suru ja taivasikävä paljasti minulle, etten tiennyt vapaudesta paljoakaan. Kokemus sai minut ajattelemaan, ettei ihminen ikinä voi kokea todellista vapautta, sillä sielu on kehossa kiinni, kunnes kuolema vapauttaa sen. Keho mahdollistaa ihmisenä kulkemisen, mutta se myös sitoo meitä, luo mahdollisuuksien lisäksi rajoituksia.

Luulen, että on kuitenkin tärkeää iloita näennäisestä vapaudesta ja keskittyä löytämään se mikä todella koskettaa ja liikuttaa sinua. Tunnistan nuo asiat ja hetket kyynelistä. Kyyneleet eivät aina näy, mutta ne tuntee. Noissa hetkissä ollaan tärkeän äärellä ja kun tarkasti sydämen kautta katsoo, voi löytää jotain kallisarvoista. Ihmisen tulee ensin löytää itsensä, ennen kuin tietää mitä oikeasti etsii ja kaipaa elämäänsä. Mitä ovat ne asiat, jotka todella ravitsevat sinua? Mitkä asiat saavat sinut hykertelemään ja tuntemaan pyyteetöntä iloa ja kiitollisuutta siitä, että saat hengittää maan tomuja tässä ja nyt? Kun ilo löytyy, löytyy myös vapaus. Vapaus tehdä ja toimia. Ilo luo vapaudentilan ja vapaus ruokkii iloa. Se on kahden kauppa se.
Valitse ilo, niin saat vapauden olla Sinä.

#berlin

Energiahalaus

Minulla on hämmentävä olotila, joka tuntuu voimakkaana koko kehossa. Tuntuu kuin tarkoitukseni olisi välittää energiaa täynnä iloa, valoa ja rakkautta. Ota se vastaan. Hakeudu rauhalliseen paikkaan ja lue alla oleva teksti muutaman kerran.

Lämpö kietoo sinut halaukseen ja antaa turvaa. Avaa sydäntäsi, ole utelias, et ole yksin. Ole rauhassa, olet vapaa.
Arvaan, että pyörre on aikamoinen ja voi tuntua jopa liian suurelta, vaaralliselta ja hyökkäävältä, mutta älä huoli, se ei satuta. Ota se omalla tavallasi vastaan ja anna energian hoitaa ja parantaa. Nauti. Ole rohkea ja luota hyvään. Tunnista lempeydellä haasteet, kiitä niistä ja päästä irti. Saat tilaa rakkaudelle. On tilaisuus puhdistaa ja puhdistautua. On tilaisuus vaihtaa suru rakkauteen, kipu toivoon ja valoon, ilon oloon koko kehossa. 

Olen pohtinut elämän tarkoitusta ja sitä, mitä minulla voisi olla annettavana muille. Haluan antaa ja auttaa, mutta osata ottaa myös itse vastaan ja olla autettavana.
Olen tavoitellut tilaa, joka tuntuisi luontevalta ja aikaa, jolloin uskaltaisin sanoa ääneen asioista, jotka tunnistan itselleni varmoiksi.
Olen halunnut vältellä leimatuksi tulemista. Olen itsekin leimannut ja tuominnut, ymmärtänyt tahallani väärin. Olen eksynyt, tehnyt väärin ja satuttanut. Omat tekoni ovat satuttaneet myös minua itseäni. Pyydän anteeksi heiltä, joita olen satuttanut ja pyydän anteeksi itseltäni. Olen ollut ymmärtämätön. Haluan oppia, kasvaa ja elää rakkaudessa. Epätäydellinen on täydellistä.