En ole saanut rauhaa olla itsekseni ja olo on rikkonainen. Arki perheen kanssa pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4 etten mitenk\u00e4\u00e4n pysy l\u00e4sn\u00e4olon tilassa, en ole viel\u00e4 tarpeeksi vakaa. Tunnistan et\u00e4isen kaipuun luostarin rauhaan. P\u00e4iv\u00e4n rutiinit jaksottaisivat arkea ja koko el\u00e4m\u00e4 oli yht\u00e4 suurta harjoitusta. Portugalissa vierailimme luostarissa, joka tuntui tutulta, taisin jossain el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pakoilla siell\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sielunmaisemani on ikuisesti tuolla Atlantin rannikolla miss\u00e4 dinosaurusten j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t rinteess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Koitan ravistella itse\u00e4ni irti kiltin tyt\u00f6n mallista. Poisoppiminen on uuden oppimista vaikeampaa, sill\u00e4 koko olemisen tapa on kietoutunut opitun ymp\u00e4rille. Minulla ei ole kiltteytt\u00e4 vastaan mit\u00e4\u00e4n, mutta minulla se perustuu oman \u00e4\u00e4nen hiljent\u00e4miseen. En ole saanut olla \u00e4\u00e4ness\u00e4 lapsena, eik\u00e4 minua ole kuunneltu. Ajatteluani ja puheitani on h\u00e4vetty, vaikka olin aivan lapsi. Minulle on naureskeltu, vaikka olen ollut oikeassa. \u00c4iti kantoi valtavaa h\u00e4pe\u00e4n viittaa ja olin tuon viitan suojeluksessa. H\u00e4pe\u00e4 piti huolen siit\u00e4, ettei minullakaan ollut oikeasti mit\u00e4\u00e4n asiaa tai \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tuosta h\u00e4pe\u00e4st\u00e4 pyristelin irti muutama vuosi sitten kurssilla, mutta \u00e4\u00e4neni on viel\u00e4kin vaimea etenkin kun ole yksin itseni kanssa. Itselleni on edelleen ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 millaista oma voimani on ja mit\u00e4 sill\u00e4 kuuluu tehd\u00e4. N\u00e4en itseni vain peilaamalla toisiin. L\u00e4heiset n\u00e4kev\u00e4t minut paljon vahvempana ja itsevarmempana kuin miksi itseni sis\u00e4isesti tunnen. Tuo joka kerta h\u00e4mment\u00e4\u00e4. Olenko siis vahva vai en? Kumpi on oikeassa, min\u00e4 vai peilikuva? <\/p>\n\n\n\n
Kun kirjoitan, en oikeasti puhu niill\u00e4 sanoilla joilla haluaisin. Kirjoitan sit\u00e4 mik\u00e4 tuntuu sovinnaiselta. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtuu vahingossa, en halua olla ep\u00e4aito. Olen aidosti ohjelmoitu olemaan t\u00e4llainen. Ja vaikka pelko on tuntunut vieraalta jo pitk\u00e4\u00e4n, luulen, ett\u00e4 pelko ohjaa minua rakkauden sijaan. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4neen sanominen on osa kamppailua, jota sis\u00e4isesti juuri nyt k\u00e4yn. Kuinka paljon teksti tai \u00e4\u00e4neni muuttuu, kun olen aidosti rakkaudessa el\u00e4v\u00e4 puhdas Selina? Koska haluan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, olen kiinnostunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kokonaisuuden tarkoituksen ja merkityksen. Miksi ihminen ohjelmoitaisiin olemaan joku toinen ja pakotettaisiin sitten l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin itsens\u00e4 luo? Miksi eksyy ja harhailee hyv\u00e4n osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n toisten poluilla rikkomassa itse\u00e4\u00e4n? Onko eksytt\u00e4v\u00e4, jotta n\u00e4kee oikean ja oman, jotta tunnistaa syvimm\u00e4n olemuksensa omaksi? Kuljemme raamatun poluilla, sill\u00e4 juuri t\u00e4llaisia tarinoita ja vertauskuvia Jeesus k\u00e4ytti. <\/p>\n\n\n\n
Alkaa tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 on todella eksytt\u00e4v\u00e4 ja tunnettava itsens\u00e4 eksyneeksi (kauhu, ep\u00e4toivo, yksin\u00e4isyys, syv\u00e4 kuolemanpelko), ja kun tuolta pystymets\u00e4st\u00e4 lopulta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 takaisin heimonsa luo, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 samalla my\u00f6s itsens\u00e4 (oma voima, pystyvyys, itsens\u00e4 rakastaminen, yhteis\u00f6llisyys, ilo, n\u00f6yryys, onnistuminen). <\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4n tarkoitus taitaa olla eksy\u00e4, etsi\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Ihminen eksyy, koska ei tied\u00e4 minne on menossa. Kartta on k\u00e4dess\u00e4, mutta ei ole selv\u00e4\u00e4 miss\u00e4 kohtaa karttaa seisoo. Kun tarpeeksi kauan kiert\u00e4\u00e4 keh\u00e4\u00e4 ja t\u00f6rm\u00e4\u00e4 samoihin maisemiin ja tapahtumiin, alkavat karttamerkit avautua. Kun karttaa osaa lukea, voi alkaa piirt\u00e4\u00e4 omaa karttaa, luoda omia polkuja ja auttaa muita eksyneit\u00e4 lukemaan merkkej\u00e4. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
En ole saanut rauhaa olla itsekseni ja olo on rikkonainen. Arki perheen kanssa pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4 etten mitenk\u00e4\u00e4n pysy l\u00e4sn\u00e4olon tilassa, en ole viel\u00e4 tarpeeksi vakaa. Tunnistan et\u00e4isen kaipuun luostarin rauhaan. P\u00e4iv\u00e4n rutiinit jaksottaisivat arkea ja koko el\u00e4m\u00e4 oli yht\u00e4 suurta harjoitusta. Portugalissa vierailimme luostarissa, joka tuntui tutulta, taisin jossain el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pakoilla siell\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sielunmaisemani … <\/p>\n