Kesän ääniä

Kuuntelin Secret Garden-yhtyeen musiikkia autossa. Tiettyihin kappaleisiin on tallentunut erilaisia tunnetiloja ja kun kappale alkaa, nousee tuo tunne pintaan. Yhteen niistä on tallentunut äidin muisto. Kuuntelin kappaletta äidin kuoltua ja annoin surun tulla. Se oli niin puhtaan kaunista. Nyt kappale muistuttaa minua äidin rakkaudesta ja tuo surun sijaan kiitollisuuden pintaan. Kiitollisuus on puhdasta rakkaudellista voimaa. Se on minussa. Olen tässä, elän omaa uniikkia elämääni ja vielä on paljon haaveita toteuttamatta. On toivoa ja kaikki on mahdollista. Haluamisen sijaan elän suuren osan ajasta läsnäolon tilassa ja sallin lempeydellä sen mikä on.
Kesällä valo tuo keveyden arkeen. Merenrannassa voin hengittää ja tunnen olevani kotona. Aurinko, kuuma kallio, linnut ja meren tuoksu. Muuta en tarvitse tunteakseni itseni ehjäksi. Kesäisen rannan ääniin on tallentunut vapautta, iloa, rauhaa ja kotoisuus. Se kohta, missä vesi silittää rantakalliota, se on minun kolminaisuuden lempipaikka. Paras paikka luonnossa, jonka tiedän.

#soukanranta

Ilossa ilon kautta

Kirjoitin rentoutusjoogan jälkeen itselleni viestin, jonka tänä aamuna löysin uudestaan. Siinä lukee: ” Vain vapaa voi elää ilossa ilon kautta iloisena. Ilon hinta on vapaus”

Jossain kohtaa ajattelin olevani vapaa, kunnes suuri suru ja taivasikävä paljasti minulle, etten tiennyt vapaudesta paljoakaan. Kokemus sai minut ajattelemaan, ettei ihminen ikinä voi kokea todellista vapautta, sillä sielu on kehossa kiinni, kunnes kuolema vapauttaa sen. Keho mahdollistaa ihmisenä kulkemisen, mutta se myös sitoo meitä, luo mahdollisuuksien lisäksi rajoituksia.

Luulen, että on kuitenkin tärkeää iloita näennäisestä vapaudesta ja keskittyä löytämään se mikä todella koskettaa ja liikuttaa sinua. Tunnistan nuo asiat ja hetket kyynelistä. Kyyneleet eivät aina näy, mutta ne tuntee. Noissa hetkissä ollaan tärkeän äärellä ja kun tarkasti sydämen kautta katsoo, voi löytää jotain kallisarvoista. Ihmisen tulee ensin löytää itsensä, ennen kuin tietää mitä oikeasti etsii ja kaipaa elämäänsä. Mitä ovat ne asiat, jotka todella ravitsevat sinua? Mitkä asiat saavat sinut hykertelemään ja tuntemaan pyyteetöntä iloa ja kiitollisuutta siitä, että saat hengittää maan tomuja tässä ja nyt? Kun ilo löytyy, löytyy myös vapaus. Vapaus tehdä ja toimia. Ilo luo vapaudentilan ja vapaus ruokkii iloa. Se on kahden kauppa se.
Valitse ilo, niin saat vapauden olla Sinä.

#berlin

Tunteet ja oma voima

Maanantai on usein minulle tunteikas päivä. Uusi viikko, uusi alku ja pieni jännitys siitä johtuen.
Olen hyvin tunteellinen ja voisi kai sanoa, että tunteet ohjaavat elämääni. Hyvinvointi on minulle sitä, että koen olevani tasapainossa ja tunnen olemisen keveyttä ja vapautta. Olen tietoisesti pyrkinyt irti hallitsemisen tarpeesta ja hakenut uskallusta luottaa siihen, mitä on ja tapahtuu vapaudessa. En halua pakolla pitää kiinni, ohjata tai hallita tapahtumia.

Irtipäästäminen on ehkä vaikeinta, mitä tiedän, koska siihen liittyy kontrollin menetyksen pelko. Olen alkanut ajattelemaan, että tarve hallita, ohjata tai päättää enemmänkin sekoittaa tapahtumien kulkua, enkä ymmärrä mikä on saanut minutkin kuvittelemaan, että voisin hallita muutosta tai elämää ylipäätään.
Virtaus tuntuu ihanalta ajatukselta. Vapaa pudotus, vapaa virtaus, se että voi vaan antaa mennä. Miten vapaana kulkeminen voisi ikinä mennä väärin tai huonosti? Vapaa ei voi eksyä, koska on jo perillä.

Näen kokoajan ”selkeämmin” miten olemme asettuneet tänne maan päälle olemaan, oppimaan ja avautumaan aitouteen. Useilla menee aivan liiaksi energiaa kaikkeen toisarvoiseen ja turhaan. Mieli pyörittää ajatuksia hyvin ahtaassa ympyrässä, vaikka meillä olisi mahdollisuus nähdä ja kokea universumin äärettömyys, tila, joka ei kahlitse millään tavalla.
Jotta voi olla vapaa, pitää uskaltaa elää. Jotta voi uskaltaa, pitää löytää luottamus.
Miksi olisit pienempi tai vähemmän kuin oikeasti olet? Kuka on saanut meidät pienentämään itsemme ja olemaan sokeita mahdollisuuksille kokea elämää kaikissa väreissä kokonaisena?

Kun oma voima uinuu, ihminen on levoton. Voimaton ei tunnista mahdollisuuksiaan ihmisenä. Eikö olisi kauheaa elää elämänsä kantaen voimaa sisällään, jota ei koskaan ottanut käyttöön. Eikö olisi julmaa sanoa itselleen ei.

Minä olen. Sinä olet. Me olemme.