Pyhän aamu

Näin verhon takaa aamun jo sarastavan. Pyörin vuoteessa ja nostin kuulokkeet lattialta korville. Halusin kovasti kuulla miten kesken jäänyt äänikirja Albert Einsteinin vaimosta jatkui. Kuuntelin kirjaa hyvän aikaa ja nousin keittämään teetä. Olin yksin hereillä ja tarina kuljetti minut 1900- luvun alun Sveitsiin ja Serbiaan, josta Einsteinin vaimo Mileva oli kotoisin. Tuntuu, että kuunnellessani tai lukiessani kirjoja humpsahdan tapahtumien keskelle ja tunnen tarinan koko kehollani. Voi Albert…

Ystävä laittaa viestin ja alamme kirjoitella viime päivien tuntemuksista ja huomioista. Miten olenkaan kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voin olla puhtaasti se kuka olen ja täysin auki. Minä. Ajatusten vaihto koskettaa ja vaihdan kirjan kuuntelun taustamusiikkiin ja kynä kulkee paperilla. Syntyy sanoja ja kuvia. Tunnen kuinka energiat nousevat. Laitan aamusaunan lämpenemään, tuijotan tulta. Rauha tuntuu vapaudelta. Keho väreilee. On ihanaa olla yksin tietäen perheen nukkuvan yläkerrassa, vaikka samaan aikaan haaveilen yksinolosta mökillä jossain jylhän luonnon keskellä. Mökki, rantasauna, hiljaisuus, koirat ja kaiken ympäröivä yksinkertaisuus. Humsahdan tuohon maisemaan.

Käärin paperille kirjoitetut unelmat rullalle ja lähetän unelmat savuna ilmaan. Tupakkaa ja salvia leikeille lisäksi. Pyhyys on läsnä, ikuisuuden ikkuna avoinna. Tuntuu ihanalta. Aamun taika.

Siedettävä pettymys

Tuuli ulvoo ulkona ja puiden lehdet liikkuvat levottomina. Luonnon äänimaailma on jotenkin pelottava, jopa agressiivinen. Minun on vaikea sietää tuulta, paitsi purjeveneen kannella, jolloin voin suhtautua siihen lempeänä eteenpäin vievänä voimana.

Koitan keksiä vertauskuvan, joka kuvaisi pettymyksen tunnetta ja tuon tunteen sietämistä. Ehkäpä upea kesäpäivä ja kimmeltävä järvenselkä. Juuri kun olette ystävien kanssa hyppäämässä veteen viilentymään, saat kuulla veden olevan uimakelvotonta.

Muutama päivä sitten selvisi, että vanhin tyttäreni oli altistunut virukselle. Seuraavana päivänä tyttö pääsi testiin ja jouduimme koko perhe karanteeniin. Ennen negatiivista testitulosta liikkuminen yleisillä alueilla ei ole suositeltavaa, ja siten myös nuorimman tyttären futisturnaus etenee parhaillaan kotona odotellessa. Pettymys on lapsella valtava. Megalomaaninen. Tuntuu hassulta sanoa, että melkein toivon, että testitulos olisi positiivinen, jotta odottaminen ei olisi ollut turhaa. Karanteeni olisi ollut aiheellinen ja voisin tuntea olleeni vastuuntuntoinen hyvästä syystä.

Pettymys on kuin leikkaisi unelmalta siivet, se romahduttaa ja halvaannuttaa. Pettymys aiheutuu jostain, joka estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi, toteuttamasta suunnitelmiasi, ja joka murskaa kaikki odotukset ja haaveet. Odotukset vaihtuvat häpeän tunteeseen. Kukaan ei halua pettyä tai pety vapaaehtoisesti, mutta niin kauan kuin on unelmia ja tavoitteita, on pettymyksen riski olemassa.

Pettymyksiin liittyy idealismi ja nuoruus. Iän ja kokemusten myötä pettymyksiä oppii sietämään ja löytää keinoja säilyttää oman voimansa. Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti innostunut ja tehdä asioita, joiden vuoksi saattaa pettyä. Todellinen pettymys kun syntyy vain silloin, kun sydän on ollut suunnitelmissa ja tekemisessä mukana.

Vain tärkeät asiat aiheuttavat pettymyksiä. Pettymys siis peilaa sinun intohimoja ja unelmia, sitä mistä sinä sytyt.

Unelmointi, onko mitään ihanampaa?

Kysyin juuri teiniltä, mitä eroa on haaveilulla ja unelmoinnilla? Haaveilu on hänen esimerkin mukaan kuin irtiotto arjesta, vapaata mielikuvamatkailua mieluisiin paikkoihin tai tilanteisiin ja unelmointi taas on jotain, jonka voisi halutessaan oikeastikin toteuttaa, tuoda todellisuuteen. Niin tai näin, harrastan noita molempia usein ja paljon, ja mielikuvitus tuo arkeen uskomattoman paljon voimaa ja iloa, suoranaista riemua!

Naapurini sanoi, että minulla on hyvä mielikuvitus ja itsekin ajattelen niin, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Osaan keksiä, luoda, ratkoa, järjestää, suunnitella, oivaltaa ja innostaa, mutta parasta on se, että pystyn hetken jos toisenkin tuntemaan, miltä silloin tuntuu, kun jokin ihana unelma on toteutunut. Pystyn kuvittelemaan tilanteen ja tunteen todeksi, ja fiilistelemään aivan kuin asia olisi jo totta ja edessäni. Se on ihmeellistä, ja se jos mikä motivoi eteenpäin.

Uskon, että olemme kaikki oman todellisuutemme luojia, ja luominen usein saa alkunsa unelmasta. Deepak Chopran meditaatiohaasteessa tämän päivän lause kuuluu näin:

”Today I embrace my potential to be, do and have whatever I can dream”

Opettele siis unelmoimaan, jos olet sen taidon unohtanut. Ota itsellesi hetki, jossa sinulla on kaikki mitä voit ikinä pyytää tai toivoa. Se täyttää sinut ilolla.