Teen tulevaisuutta

Nostin tänään Niina-Matildan voimakortin ja sain Mahdollisuuksien voima-kortin: “Kaikki mitä uskallan unelmoida on mahdollista” Onkin siis vain uskalluksesta kiinni kaikki se mitä tavoittelen ja miten tulen elämään, hurraa!!

Rakastan unelmointia ja minun on helppo tuntea, miltä tuntuu kun elän kuvailemaani elämää. Hengitän tulevaa todellisuutta jo etukäteen. Nyt aion uskaltaa kirjata sen mikä tänään nousee ja elää todeksi jotain, joka on vielä unelma, mutta tuloillaan. Se tuntuu niin ihmeellisen ihanalta!

Meillä on kesäpaikka Saimaan rannalla lähellä Ristiinan Astuvansalmea. Pihassa on kolme taloa ja suloinen rantasauna. Yksi taloista on päärakennus, jossa on riittävästi tilaa järjestää kursseja ja kohtaamisia. Talossa on ihana tunnelma ja siellä on helppo voida hyvin- pysyä omassa voimassa ja elää rakkaudessa. Pihan kaksi muuta rakennusta ovat itsenäisiä mökkejä, joissa huone, takka ja keittiö. Vuokraan noita mökkejä satunnaisesti vieraille ja omat lapseni yöpyvät niissä vieraillessaan Saimaalla. Kaikki rakennukset ovat talviasuttavia. Sauna on rannassa, jossa kalliota tai isoja kiviä ja tukeva laituri, josta voi pulahtaa helposti uimaan. Ranta on länteen tai etelään ja saamme toisinaan nähdä norpan rannan tuntumassa. Tätä maisemaa hengitän ja rakastan paikkaa jo etukäteen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kesäisin järjestän siis eripituisia kursseja ja tapahtumia Saimaalla. Otan vastaan ryhmiä ja yksittäisiä vierailijoita. Yksittäisille vierailijoille teen hoidon ja luon voimakuvan. Voimakuvien tekeminen on taianomaista, sillä prosessi vaihtelee asiakkaasta riippuen. Toisia asiakkaita näen muutamia kertoja ja kuva valmistuu tapaamisten myötä, toisille teos syntyy kuin itsestään hyvin vaivattomasti. En voi vaikuttaa prosessiin kuin kuuntelemalla intuitiota ja johdatusta, sillä olen universumin palveluksessa. Tunnen kuinka luovuus virtaa lävitseni ja luon jotain, jota en itse niin ymmärrä, koska työ ei ole minulle vaan asiakkaalle. Työni auttaa ja tukee ihmisiä avautumisessa siksi joka kukin on, uniikki ja erityinen. Tunnen suurta rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saan toimia välikappaleena ison äärellä. Saan työskentelystä voimaa ja elämä on merkityksellistä ja täynnä ihmeitä ja iloa. Tunnen kirkkautta, rauhaa ja teen juuri sitä mitä olen koko elämäni harjoitellut mitä ihmeellisimmissä paikoissa työelämässä. Ympyrä on sulkeutunut ja jatkan täydellisessä harmoniassa oman polun kulkemista.

En opeta, vaan ohjaan. Kaikki mitä teen on tasapainossa sen kanssa kuka olen, ja mitä olen tullut tänne tekemään ja oppimaan. Virtaus on kaunista ja vaivatonta. Uusia tehtäviä ja kykyjä avautuu sitä mukaa kun olen valmis niitä vastaanottamaan.

Syksyisin, kun lehdet ovat pudonneet puista ja alkaa pimein kausi vuodessa, matkustamme etelään. Meillä on muutama mieluinen kohde Espanjassa ja Portugalissa, jonne matkamme muutamaksi kuukaudeksi lomalle lataamaan. Kirjoitan ja luon myös tuona aikana, mutta eri energioissa kuin kotimaassa. Järjestän satunnaisia kursseja ihmisille, jotka minut ovat löytäneet. Käyn aamuisin rannalla kävelemässä ja uimassa meressä. Ruoka on maukasta, viini hyvää ja edullista. Käymme viikoittain kuuntelemassa live-musiikkia mieheni ja ystävien kanssa ja pääsen tanssimaan. Elämä on yksinkertaista ja ihanaa. Arki on täynnä pieniä ihmeitä, jotka tekevät elämästä jännittävää.

Tunnen kiitollisuutta. Kiitos, kiitos, kiitos

Pyhän aamu

Näin verhon takaa aamun jo sarastavan. Pyörin vuoteessa ja nostin kuulokkeet lattialta korville. Halusin kovasti kuulla miten kesken jäänyt äänikirja Albert Einsteinin vaimosta jatkui. Kuuntelin kirjaa hyvän aikaa ja nousin keittämään teetä. Olin yksin hereillä ja tarina kuljetti minut 1900- luvun alun Sveitsiin ja Serbiaan, josta Einsteinin vaimo Mileva oli kotoisin. Tuntuu, että kuunnellessani tai lukiessani kirjoja humpsahdan tapahtumien keskelle ja tunnen tarinan koko kehollani. Voi Albert…

Ystävä laittaa viestin ja alamme kirjoitella viime päivien tuntemuksista ja huomioista. Miten olenkaan kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voin olla puhtaasti se kuka olen ja täysin auki. Minä. Ajatusten vaihto koskettaa ja vaihdan kirjan kuuntelun taustamusiikkiin ja kynä kulkee paperilla. Syntyy sanoja ja kuvia. Tunnen kuinka energiat nousevat. Laitan aamusaunan lämpenemään, tuijotan tulta. Rauha tuntuu vapaudelta. Keho väreilee. On ihanaa olla yksin tietäen perheen nukkuvan yläkerrassa, vaikka samaan aikaan haaveilen yksinolosta mökillä jossain jylhän luonnon keskellä. Mökki, rantasauna, hiljaisuus, koirat ja kaiken ympäröivä yksinkertaisuus. Humsahdan tuohon maisemaan.

Käärin paperille kirjoitetut unelmat rullalle ja lähetän unelmat savuna ilmaan. Tupakkaa ja salvia liekeille lisäksi. Pyhyys on läsnä, ikuisuuden ikkuna avoinna. Tuntuu ihanalta. Aamun taika.

Siedettävä pettymys

Tuuli ulvoo ulkona ja puiden lehdet liikkuvat levottomina. Luonnon äänimaailma on jotenkin pelottava, jopa agressiivinen. Minun on vaikea sietää tuulta, paitsi purjeveneen kannella, jolloin voin suhtautua siihen lempeänä eteenpäin vievänä voimana.

Koitan keksiä vertauskuvan, joka kuvaisi pettymyksen tunnetta ja tuon tunteen sietämistä. Ehkäpä upea kesäpäivä ja kimmeltävä järvenselkä. Juuri kun olette ystävien kanssa hyppäämässä veteen viilentymään, saat kuulla veden olevan uimakelvotonta.

Muutama päivä sitten selvisi, että vanhin tyttäreni oli altistunut virukselle. Seuraavana päivänä tyttö pääsi testiin ja jouduimme koko perhe karanteeniin. Ennen negatiivista testitulosta liikkuminen yleisillä alueilla ei ole suositeltavaa, ja siten myös nuorimman tyttären futisturnaus etenee parhaillaan kotona odotellessa. Pettymys on lapsella valtava. Megalomaaninen. Tuntuu hassulta sanoa, että melkein toivon, että testitulos olisi positiivinen, jotta odottaminen ei olisi ollut turhaa. Karanteeni olisi ollut aiheellinen ja voisin tuntea olleeni vastuuntuntoinen hyvästä syystä.

Pettymys on kuin leikkaisi unelmalta siivet, se romahduttaa ja halvaannuttaa. Pettymys aiheutuu jostain, joka estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi, toteuttamasta suunnitelmiasi, ja joka murskaa kaikki odotukset ja haaveet. Odotukset vaihtuvat häpeän tunteeseen. Kukaan ei halua pettyä tai pety vapaaehtoisesti, mutta niin kauan kuin on unelmia ja tavoitteita, on pettymyksen riski olemassa.

Pettymyksiin liittyy idealismi ja nuoruus. Iän ja kokemusten myötä pettymyksiä oppii sietämään ja löytää keinoja säilyttää oman voimansa. Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti innostunut ja tehdä asioita, joiden vuoksi saattaa pettyä. Todellinen pettymys kun syntyy vain silloin, kun sydän on ollut suunnitelmissa ja tekemisessä mukana.

Vain tärkeät asiat aiheuttavat pettymyksiä. Pettymys siis peilaa sinun intohimoja ja unelmia, sitä mistä sinä sytyt.

Unelmointi, onko mitään ihanampaa?

Kysyin juuri teiniltä, mitä eroa on haaveilulla ja unelmoinnilla? Haaveilu on hänen esimerkin mukaan kuin irtiotto arjesta, vapaata mielikuvamatkailua mieluisiin paikkoihin tai tilanteisiin ja unelmointi taas on jotain, jonka voisi halutessaan oikeastikin toteuttaa, tuoda todellisuuteen. Niin tai näin, harrastan noita molempia usein ja paljon, ja mielikuvitus tuo arkeen uskomattoman paljon voimaa ja iloa, suoranaista riemua!

Naapurini sanoi, että minulla on hyvä mielikuvitus ja itsekin ajattelen niin, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Osaan keksiä, luoda, ratkoa, järjestää, suunnitella, oivaltaa ja innostaa, mutta parasta on se, että pystyn hetken jos toisenkin tuntemaan, miltä silloin tuntuu, kun jokin ihana unelma on toteutunut. Pystyn kuvittelemaan tilanteen ja tunteen todeksi, ja fiilistelemään aivan kuin asia olisi jo totta ja edessäni. Se on ihmeellistä, ja se jos mikä motivoi eteenpäin.

Uskon, että olemme kaikki oman todellisuutemme luojia, ja luominen usein saa alkunsa unelmasta. Deepak Chopran meditaatiohaasteessa tämän päivän lause kuuluu näin:

”Today I embrace my potential to be, do and have whatever I can dream”

Opettele siis unelmoimaan, jos olet sen taidon unohtanut. Ota itsellesi hetki, jossa sinulla on kaikki mitä voit ikinä pyytää tai toivoa. Se täyttää sinut ilolla.