Tag: oma voima

Posted on

Perusluottamuksen päivä

Sain aamupäivällä erityisen kvanttihoidon Quantian Carolalta. Jokin kipu tuli kohdatuksi, nähdyksi ja päästin irti. Tunsin eri puolilla kehossa tuntemuksia, virtauksen, kuplintaa, liikettä ja lämpöä. Ihminen tarvitsee toista tullakseen ehjäksi ja tänään Carola oli se toinen. Välillä puhe oli liikutuksesta vaikeaa, välillä ilo valtasi koko kehon ja innostus nosti värähdettä entisestään.

Kvanttihoidot tapahtuvat nollatilassa, puhtaassa rauhan, vapauden ja totuuden tilassa. Ei egoa, pelkoa tai kontrollia. Nollatilasta on tullut minulle tuttu olotila oman lepokauden aikana. Olen päivittäin lisääntyvässä määrin nollatilassa tässä ja nyt, täysin läsnä. Nollatilassa aika katoaa ja joudun ponnistelemaan ollakseni ajoissa oikeassa paikassa, mukana oikeat varusteet. On kuin hakisi tasapainoa maan ja taivaan välillä kuin puu, jonka juuret ovat syvällä maassa ja oksat kurottavat kohti valoa. En voi kuin luottaa ja vastaanottaa sitä mitä annetaan ja uskoa siihen, että intuitio opastaa oikeaan ja kaikella on tarkoitus. Ihmisyys on ihmeellistä kun sen näkee seikkailuna, kun uskaltaa nauttia myös sadepäivistä. Sade virkistää ja puhdistaa. Olemme yhtä luonnon kanssa.

Elämme maanantaipäivää. Jokainen viikonpäivä kantaa omanlaista energiaa, joka nostaa pintaan eri asioita arjessa, kuten Niina-Matildan Voimakortti minulle tänään kertoi. Maanantai on perusluottamuksen päivä, äidin ja kuun päivä. Minä luotan.

Posted on

Valo

Varhaisen aamun hetkenä kuljin mielikuvan perässä. Näin valon, mikä meissä jokaisessa elää kirkkaana, mutta joka saattaa olla suojien takana itseltä ja muilta näkymättömissä.

Ajattelen, että jokainen meistä toivoo tavoittavansa oman valonsa ja tuo toive on se, mikä kuljettaa meitä hetkestä toiseen läpi elämän.
Mielikuvassa näin suojakilpiä kerroksittain kehon ympärillä ja kilvissä pieniä halkeamia, joista valoa pilkahteli liikkeessä. Kilvet ovat painavia ja ne ovat rakentuneet aikanaan suojaksi.

Kun suojakilpien paino käy riittävän suureksi, alkaa keho väsyä taakan alla. Vaikeassa tilanteessa tunnistat yhä selkeästi vanhan kiristävän kilven ja sen tuoman näennäisen suojan. Voit nyt rauhassa arvioida onko todellista uhkaa enää olemassa ja tarvitsetko vielä lapsena rakentunutta suojaa.

Ihmisyyttä harjoitteleva lapsi on oppinut ja voimistunut, ja näet elämän aivan eri tavalla. Kun kilvestä luopuu, saa sisäinen valo lisää tilaa ja voimistuu, taakka kevenee ja askel pitenee. Tästä alkaa antautuminen, elämän inventaario.

Suojat ovat rakentuneet pelosta ja niillä on ollut tärkeä tehtävä. Olet kuitenkin muuttunut ja oppinut, koet tilanteet ja näet mahdollisuudet nyt toisin. Ihminen voi valita taistelunsa.

Herkällä ja intuitiivisella ihmisellä sisäinen valo on valtavan kirkas. Elämän tyrskyissä on kuitenkin suojakilpiä rakentunut kerroksittain. Niistä luopuminen on iso kasvuprosessi, joka näkyy muutoksena myös ulkoisessa olemuksessa.

Kun ihminen löytää totuuden äärelle, yhteys omaan tietoisuuteen voimistuu. Mieli vastustaa tätä muutosta, ympäristö vastustaa, mutta valo, jonka tunnet sisimmässäsi yllyttää jatkamaan suojakilpien riisumista. On kuin syntyisi uudeksi.
Valossa on totuus, vapaus ja rakkaus. Saat rauhan olla se kuka olet ja uusi tarina voi alkaa.

Posted on

Kaipuu

Olen katsellut aamusta lähtien näkyvää maailmaa kaipauksen silmin. Kaipaan jotain, mikä ei ole vielä ajankohtaista, mutta jonka tunnen ja tiedän olevan tulossa.
Näen kuinka yhteiskunta muuttuu joustavammaksi ja ymmärrys lisääntyy myös tekojen ja päätösten tasolla. Näen, kuinka tulevaisuudessa hyvinvointi perustuu ihmisten todelliseen vapauteen. Muuta kestävää tapaa ei taida olla.
Ihmiset haluavat lähtökohtaisesti hyvää toisilleen, haluamme olla hyödyksi, tehdä hyvää, oppia ja etsiä tapaa kukoistaa omana vahvana itsenämme ja yhdessä. Mitä enemmän ihmiset heräävät tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kuulevat sisintään, sitä suurempi paine tulee positiiviselle muutokselle. Muutoksen tarve läpinäkyvyydelle, oikeudenmukaisuudelle, yksinkertaisuudelle, helppoudelle ja palveluille, jotka perustuvat siihen, että meistä jokainen on erityinen, tärkeä ja arvokas. Ihmisten voima aletaan nähdään mahdollisuutena, ei uhkana yhteiskunnalle. Ketään ei haluta pakottaa, ohjata liikaa, velvoittaa, nujertaa tai sokeuttaa, enää ei tarvitse. Ihmiset oppivat ja osaavat valitaitsensä parhaaksi sydäntään kuunnellen. Yhteiskunnallinen kehittäminen perustuu ymmärrykselle, että meissä kaikissa on mieletön voima ja potentiaali, joka haluaa tulla näkyviin ja luoda merkityksiä.

Maanantai on perusluottamuksen päivä. Luotan pehmeiden ja rakkaudellisten arvojen nousuun.

Kevättulva ja ensimmäiset pääskyt
Posted on

Rakkauden sanoja ystävälle

Ystäväni, sä olet super hyvä siinä mitä teet ja olet ihminen, jolla on suuri sydän. Muistathan arvostaa ja rakastaa itseäsi ❤️. Tee se lempeydellä, hyväksyen omat omituisuudet ja luottaen omien ponnistusten merkitykseen. Olemme kaikki täällä oppimassa.

Ei ole sattumaa, että tutustuimme ja ystävystyimme. Sä tarvitset lähellesi ihmisen, joka muistuttaa sinua siitä, kuinka erityinen ja upea olet omana itsenäsi. Sinä et ole kenenkään sylkykuppi, orja, palvelijatar tai narri.

Voi olla, että näitä sanoja on vaikea ottaa vastaan tai ne ahdistaa. Se ei yhtään haittaa, sillä sanat ovat joka tapauksessa totta. Ne jäävät hoitamaan sinua sisältä päin, kunnes näet ja tunnistat oman voimasi ja rakkauden, joka sinussa on ❤️

#selinastase
Posted on

Tunteet ja oma voima

Maanantai on usein minulle tunteikas päivä. Uusi viikko, uusi alku ja pieni jännitys siitä johtuen.
Olen hyvin tunteellinen ja voisi kai sanoa, että tunteet ohjaavat elämääni. Hyvinvointi on minulle sitä, että koen olevani tasapainossa ja tunnen olemisen keveyttä ja vapautta. Olen tietoisesti pyrkinyt irti hallitsemisen tarpeesta ja hakenut uskallusta luottaa siihen, mitä on ja tapahtuu vapaudessa. En halua pakolla pitää kiinni, ohjata tai hallita tapahtumia.

Irtipäästäminen on ehkä vaikeinta, sillä siihen liittyy kontrollin menetyksen pelko. Onkohan kuitenkin niin, että tarve hallita, ohjata tai päättää enemmänkin sekoittaa tapahtumien kulkua? Miten onkaan hairahtanut kuvittelemaan, että voisi hallita muutosta tai elämää ylipäätään tai että pitäisi ja kuuluisi hallita…
Virtaus tuntuu ihanalta ajatukselta. Vapaa pudotus, vapaa virtaus, se että voi vaan antaa mennä. Miten vapaana kulkeminen voisi ikinä mennä väärin tai huonosti? Vapaa ei voi eksyä, koska on jo perillä.

Näen kokoajan ”selkeämmin” miten olemme asettuneet tänne maan päälle olemaan, oppimaan ja avautumaan aitouteen. Useilla menee aivan liiaksi energiaa kaikkeen toisarvoiseen ja turhaan. Mieli pyörittää ajatuksia hyvin ahtaassa ympyrässä, vaikka meillä olisi mahdollisuus nähdä ja kokea universumin äärettömyys, tila, joka ei kahlitse millään tavalla.
Jotta voi olla vapaa, pitää uskaltaa elää. Jotta voi uskaltaa, pitää löytää luottamus.
Miksi olisit pienempi tai vähemmän kuin oikeasti olet? Kuka on saanut meidät pienentämään itsemme ja olemaan sokeita mahdollisuuksille kokea elämää kaikissa väreissä kokonaisena?

Kun oma voima uinuu, ihminen on levoton. Voimaton ei tunnista mahdollisuuksiaan ihmisenä. Eikö olisi kauheaa elää elämänsä kantaen voimaa sisällään, jota ei koskaan ottanut käyttöön. Eikö olisi julmaa sanoa itselleen ei.

Minä olen. Sinä olet. Me olemme.

Posted on

Omassa voimassa

Kuljin aamulla rantaan, jätin kylpytakin kivelle ja pulahdin veteen. Vedessä, siinä hetkessä tuntui, ettei minulta puutu mitään. Tuntui, etten olisi missään mielummin kuin juuri siinä järviveden ympäröimänä. Kelluin korvat veden alla ja kaikki tuntui täydelliseltä. Noissa hetkissä on läsnä puhdas rauha ja rakkaus. Kun kaikki tuntuu ihmeelliseltä, voi olla kaikesta kiitollinen.

Ajattelin, että voisin painaa mieleen tuon olotilan ja seesteisyyden, ja muistaa sen aina, kun arjessa kaatuu seiniä ja maa vapisee. En vielä osaa aina nähdä haasteissa samaa ihmeellisyyttä tai kulkea tyynenä myrskynsilmässä. Toisinaan puuttuu luottamus siihen, että elämä kantaa ja unohdan, että kaikella on tarkoitus, tai että minun kuuluu oppia vastoinkäymisistä.

On ihanaa, kun ei ole täydellinen vaan saa kasvaa, muuttua ja jalostua- kypsyä ja avautua. Siihenhän pyrin ja sitä tavoittelen, että olen omassa voimassani voimautuneena enimmän osan ajasta. Nyt kesäaamuna, järvessä kelluessani, kaikki oli juuri niin kuin pitää ja tiedän miltä oma voima tuntuu.
Vesi on alitajunnan, puhdistautumisen, rakkauden ja tunteiden elementti. Se on elämän välttämätön edellytys.

Oma voima liittyy rakkauteen itseä kohtaan. Koen, että olisi haastavaa elää omassa voimassa, ellei tunne pyytteetöntä rakkautta sitä kohtaan, mitä on vapaana sieluna ja kehollisena ihmisenä siinä ympäristössä, jossa elää. Itsensä rakastaminen on lempeää hyväksyntää keskeneräisyyttä kohtaan. Itsensä rakastaminen on sitä, että tunnistaa itsensä muiden joukossa jossa näkee jokaisen ihmisen erilaisuuden, erityisyyden, arvon ja oikeuden olemassaoloon. Itsensä rakastaminen on sitä, että uskoo itseensä.