Kaipuu

Olen katsellut aamusta lähtien näkyvää maailmaa kaipauksen silmin. Kaipaan jotain, mikä ei ole vielä ajankohtaista, mutta jonka tunnen ja tiedän olevan tulossa.
Näen kuinka yhteiskunta muuttuu joustavammaksi ja ymmärrys lisääntyy myös tekojen ja päätösten tasolla. Näen, kuinka tulevaisuudessa hyvinvointi perustuu ihmisten todelliseen vapauteen. Muuta kestävää tapaa ei taida olla.
Ihmiset haluavat lähtökohtaisesti hyvää toisilleen, haluamme olla hyödyksi, tehdä hyvää, oppia ja etsiä tapaa kukoistaa omana vahvana itsenämme ja yhdessä. Mitä enemmän ihmiset heräävät tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kuulevat sisintään, sitä suurempi paine tulee positiiviselle muutokselle. Muutoksen tarve läpinäkyvyydelle, oikeudenmukaisuudelle, yksinkertaisuudelle, helppoudelle ja palveluille, jotka perustuvat siihen, että meistä jokainen on erityinen, tärkeä ja arvokas. Ihmisten voima aletaan nähdään mahdollisuutena, ei uhkana yhteiskunnalle. Ketään ei haluta pakottaa, ohjata liikaa, velvoittaa, nujertaa tai sokeuttaa, enää ei tarvitse. Ihmiset oppivat ja osaavat valitaitsensä parhaaksi sydäntään kuunnellen. Yhteiskunnallinen kehittäminen perustuu ymmärrykselle, että meissä kaikissa on mieletön voima ja potentiaali, joka haluaa tulla näkyviin ja luoda merkityksiä.

Maanantai on perusluottamuksen päivä. Luotan pehmeiden ja rakkaudellisten arvojen nousuun.

Kevättulva ja ensimmäiset pääskyt

Jos kuuluisi kukoistaa

Millaista elämä olisi, jos keskittyisi oman ainutlaatuisen polun kulkemiseen avoimin mielin ja luottavaisena? Jos oman intohimon ja erityisyyden ymmärtäminen ja sen voimavaraksi valjastaminen olisi koulun ja koulutuksen tärkein tehtävä?

Jos saisi rauhassa kokeilla ilman pelkoa epäonnistumisesta tai toisten ilkkumisesta? Jos oppisi yrittämään ja asettamaan tarkoituksenmukaisia pyrkimyksiä, intentioita? Jos kannustettaisiin olemaan utelias, uskalias ja kuuntelemaan sisintään?

Toiset ovat lähtökohtaisesti rohkeampia kuin toiset. Toisilla on sisäinen palo ja pakko toimia ja puhua totuutta. Moni on jättänyt tekemättä, yrittämättä, menemättä ja sanomatta, koska on pelännyt muiden reaktioita, ilmeitä tai paheksuntaa, vältellyt häpeän tunnetta. Mutta kuka haluaa elää näkymättömänä ja miksi kukaan tietoisesti valitsisi olla jotain muuta kuin erityinen oma itsensä?

Jos me kaikki auttaisimme toinen toistamme onnistumaan siinä, mitä ikinä olemmekaan tekemässä, olisi maailmassa enemmän iloa ja onnistumisia. Olisi helpompi rakentaa kuin rikkoa.
Rakkaudesta elämään.