Haluaisin kirjoittaa ja heti samaan hengenvetoon tuntuu, ettei mikään sana anna oikeutta sille, mitä haluaisin kuvata. Suuri tyytymättömyyden tunne on ajanut minut nurkkaan, mutta sen sijaan, että olisin häpeissäni epäonnistuneena nurkassa, osaan päästää irti ja vain olen ilman minkäänlaista hätää. Ei minulla ole hätää, vaikka kaikki vanhat rakenteet ympärilläni murtuvat. Tarkkailen ja vain olen. Human being.
Rehellisyys tekee kipeää ja altistaa omalle ja toisten ankaruudelle. Minun täytyy itselleni muistuttaa arvosta, joka jokaisella on, vaikka ei tekisi mitään, vaikkei reagoisi toivotulla tai odotetulla tavalla. Ihminen voi valita miten reagoi, miten asennoituu. Voi etsiä totuutta sisimmästään ja tehdä parhaansa elääkseen sen todeksi kaikista epäilijöistä huolimatta. Ja epäilijöitähän riittää. Se miten häpeä nousee pintaan toisen epäilyn herättämänä, on kiinnostavaa. Häpeä lisää epäilyksiä omia valintoja kohtaan ja heti pian nostaa arvottomuuden tunne päätään. Mitä jos olenkin väärässä, mitä jos toinen näkee jotain minusta, mitä minä en näe? Jos ihminen ei jatkuvasti keskittyisi muihin ihmisiin ympärillään arvioiden ja vertaillen, vaan syventyisi ja tutustuisi omaan itseensä, olisi meillä suurempi vapaus olla sitä mitä olemme. Kuinka monia edelleen hidastaa ja estää energiatasolla ulkopuolinen haastava energia ja pelko hylätyksi tulemisesta? Kuinka oppisimme lempeydellä vahvistamaan itseämme?
Aamulla etsin katseellani kirjaa, jonka sivuilta saisin lohtua uupuneeseen olotilaan ja päädyin lukemaan kärsimyskehosta ja kärsimyksen rakenteesta Echart Tollen Uusi maa-kirjasta. Ymmärsin heti, että olin aktivoinut huomaamattani kärsimyskehon itsessäni ja kulkenut viikkoja aivan sokeana kauheissa tuskissa. Vedin henkeen ja päästin irti kärsimyksestä. Ei enää enempää tätä. Kuinka helppoa olikaan valita toisin!
Ihminen (etenkin maskuliinin ravitsema ego meissä) on ajan saatossa pelon kautta luonut valtavasti kollektiivista vainoharhaisuutta ja kärsimystä. Tietoisuuden kehittyessä tilanne muuttuu, kun saamme kosketuksen sisäiseen feminiiniin voimaan, aisteihin ja herkkyyteen. Epäkohdilta tuntuvat asiat näyttävät meille sen mikä tulee muuttumaan.
