Vapaus

Kuinka säilyttää rentous, ilo ja vapaus tekemisessä?

Kuinka olla aikuinen, jonka sisäinen lapsi tulee hyväksytyksi ja nähdyksi keveytenä kaikessa tekemisessä?

Mitä tarkoittaa, että ihminen otetaan tosissaan, ja kuka on se, joka päättää uskottavuudesta?

Miksi ihminen on niin sokea oman egon haihatuksille ja yrityksille kontrolloida?

Miksi pitää pohtia oman olemisen ja tekemisen uskottavuutta?

Muuttuuko tekeminen ja tulokset paremmaksi kun tarkkailee itseään kriittisesti?

Keneltä kysyy lupaa ja hyväksyntää, kun pohtii oman olemisen tapaa?

Olisiko sittenkin jo aika päästää irti normeista ja vapauttaa itsensä kahleista? Millainen on vapaa ihminen, siis oikeasti vapaa? Onko vapaita ihmisiä olemassa?

Tuntuu, että kysymys vapaudesta on paljon suurempi, kuin mitä olen aiemmin ymmärtänyt. Jos olisimme vapaita, siis selkeästi irti ehdollistumista, ohjelmoinneista, traumoista, sukumalleista, uskomuksista, energiavarkaista ja entisten elämien traumoista, millaista elämä olisi?

Pohdinnan tuloksena ymmärrän, ettei vapautta voi ymmärtää syvällisesti kuin vapaa ihminen toisten vapaiden ympäröimänä. Ymmärrän myös, että vapaus on tavoittelemisen arvoista, sillä vapaus muuttaisi tavan olla ihminen. Vapaus avaisi ihmisestä hänen parhauden, mahdollistaisi parhaan version näkyväksi tulemisen ja antaisi universumin tasapainottua. Eihän sellaisesta voi kuin unelmoida.

Ihminen vapauttaa itse itsensä antautumalla, irtipäästämällä, suostumalla ja luottamalla. Tuolloin ihmisen egosta tulee renki ja rakkaus itseä kohtaan on vahvaa.

~Embrace the Journey~

Pyhä prosessi

Myrskyn jälkeen on tyyntä. Olen järjestellyt työhuoneella ja tehnyt löytöjä kirjahyllystä. Siivoaminen maadoittaa ihanasti ja puhdistaa tilan energiaa.

Äitini tuli tosi lähelle ja mieleen monella eri tavalla aamupäivällä. Vasta juuri tajusin, että tänään on tasan 6kk hänen kuolemasta. On ihmeellistä tuntea hengen läsnäolo ja rakkaus tuolta puolen. Saan vihdoin päästää irti, hän päästää irti ja siemen itää.

Tunnen voimakkaasti kuinka on uuden aika, kuinka jotain ihanaa on syntymässä, ja kuinka enemmän ja enemmän uskallan ja osaan päästää irti. Irtipäästäminen ei ole luovuttamista, se on suostumista. Suostumista johonkin, joka paljastaa sinun todellisen minän. Haluan nähdä alkuperäisen minäni, haluan riisua kaikki suojat, maskit, roolit, ehdollistumat ja paljastua. Se tuntuu maailman tärkeimmältä asialta juuri nyt.

Tuntuu ihmeelliseltä, että minussa on vieläkin jotain, mikä on piilossa. Jotta voi olla puhtaasti se, kuka on, on päästettävä irti, suostuttava ja antauduttava. Olen tuolla matkalla ja olen turvassa. Se, että on tärkeitä asioita, maistuu elämältä.

Who am I without an effort?

Hello world! I’m puzzled!

Eletty elämä muistuttaa palapeliä. Yksittäiset pienet osat (tapahtumat ja muistot) muodostavat kuvan, jossa kokonaisuus tarkentuu pala palalta riemastuttavalla tavalla.
Vihdoin osaan nähdä mitä vaikeudet ovat synnyttäneet ja kuinka rohkeus on kannattanut. Suuret linjat näyttäytyvät selkeinä ja tapahtumat johdonmukaisina. Sattumia ei ole.

On ollut tärkeää tarkastella omaa asennetta, antaa anteeksi, pyytää anteeksi ja päästää irti. Olen puhdistanut, luovuttanut, heittäytynyt, itkenyt, raivonnut, vajonnut, noussut, avannut sydäntä ja tutkinut sisintäni.
Olen opetellut hengittämään, rauhoittumaan, luottamaan, hoitamaan itseäni ja muita. Olen oppinut ihmeellisistä kokemuksista ja saanut ihania uusia ystäviä. Näen nyt paremmin ja minun on helppo olla kiitollinen elämästä tässä ja tänään, juuri tällaisena.