Olet syntynyt maailmaan ihmisenä, joka kokonaisuutena on uniikki ja ihmeellinen. Ihmeellisyyttä on sanoin vaikea avata, järkikään ei osaa selittää.
Tunnet kuka olet, mutta kuitenkin on paljon, jota kukaan ei näe, tunnista tai ymmärrä. Maailma pyörii pinnallisten asioiden ympärillä.
Kun tuo tuntematon haluaa tulla näkyväksi, on kyse oman äärettömän viisaan heräämisestä. Se on matka, joka usein hämmentää, tuo kysymyksiä pintaan ja saa kaipaamaan kaltaisiaan.
Olen se ihminen, joka aidolla läsnäolollaan tasapainottaa, ja joka luo uskoa ja luottamusta kasvuprosessiin. Olemme täällä oppimassa, mutta yksin ei tarvitse suunnistaa tai etsiä vastauksia.
Ihmettelen kanssasi, kun tunnistat, että oletkin enemmän
viitoitan reittiä, kun suunta jo näkyy, mutta kartasta ei saa selvää
tuen tikkaita, kun kipeät ja kurotat korkeuksiin
näytän sinulle oman heimosi, sen ainutlaatuisen ryhmän, jossa sinua jo kaivataan.
Yksin ei tarvitse osata. Yksin ei voi osata.
Näitä karttakortteja saa työhuoneelta ostaa omaksi. Koko 20×20
Miten onnekas olenkaan, että minulla on monia hyviä ystäviä ja keskustelijoita lähipiirissä. Palan innosta kuulla, miten joku toinen on kokenut jonkin asian ja mitä hän on pohtinut. On ihanaa myös jakaa omia mietteitä ja kokemuksia. Parasta keskusteluissa on kuitenkin se, että oma ajatteluni muuttuu kuultuani toisen mietteitä ja oivalluksia. Tuolloin syntyy jotain uutta, jota en olisi voinut yksin synnyttää. Se on ihmisyydessä yksi kiinnostavimmista piirteistä. Olemme aina yhdessä enemmän, luomme yhdessä enemmän ja parempaa. Tekeminen jalostuu yhteydessä toiseen.
Joidenkin ystävien kanssa yhteys on lähes telepaattinen. Tiedämme toistemme mietteitä ja nauramme samoille asioille jo etukäteen. Tunteet tulevat ensimmäisinä läpi, ajattelu on samankaltaista. Synkronisiteetti yhdistää ja ilahduttaa. Todellisia kohtaamisia ovat hetket, joissa uuden ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa on tuntunut joka solussa. Tapahtumaan on liittynyt jotain erityistä, yleensä jokin tunne, ilo, liikuttuminen tai ihana tuttuuden tunne. Muistan useita kohtaamista elämäni aikana. Useampaa heistä en ole tavannut kuin tuon yhden ainoan kerran. Ripaus taikaa arjessa.
Oman lapsen kanssa yhteys on myös erityinen. Voin tulla kuulluksi ilman sanoja. Luemme toisiamme ja ymmärrämme tunnetilan. Tuolloin myös löytää tavan lohduttaa tai tukea toista hankalan tilanteen yli ja sen aikana. Koen tällaisen yhteyden lahjana, mutta se myös hämmentää. Helposti ylitulkitsee tai peilaa liiaksi toisen tunnetilaa omiin kokemuksiin ja tekee virhearviointeja.
Kyse on yhdessä olemisesta, yhteydestä, ykseydestä ja muistoista, joita ei varmaksi muista. Läsnä on luottamus ja kunnioitus. Erityisen kaunista on silloin kuin yhteyden huomaa, ymmärtää ja alkaa sitä rakkaudella vaalia.
Etsin vastauksia sisältäni, itsestäni. Voisin lukea filosofiaa, käyttäytymistieteitä tai vaikka psykogiaa fysiikan rinnalla, mutta on tullut aika pysähtyä ja soveltaa kaikkea opittua, koettua ja omaa sisäistä tietoa. Ymmärrän tietämättömyyteni, mutta silti keskusteluihin, kirjoituksiin ja tapaamisiin löytyy aina uutta annettavaa, uutta pohdintaa, juuri minun erityinen tapa yhdistää, eritellä, tulkita tai luoda. Muutos pitää huolen uuden syntymisestä. Onkin olennaista löytää oma heimo, joukko ihmisiä, joita haluaa kuulla ja jotka haluavat kuulla juuri sinua.
