Oman tärkeyden harha

Kohtasin tuttavani suuressa hädässä ja pelkotilassa. Hän oli kuunnellut ja seurannut aiheita liittyen virustartuntoihin, rokotuksiin, salaliittoteorioihin ja maailmanloppuun. Kuolemanpelko tuntui halvaannuttavalta ja hätä oli todellinen. Mieli oli saanut ylivallan ja hänen oli vaikea kuulla omaa totuuttaan.

Olin juuri samana päivänä puhunut peloista ja salaliittoteorioista naistenpiirissä, ja tuntuikin johdatukselta kohdata ystävä hädässä juuri tuona samaisena iltana.

Ilmeisen monet ihmiset elävät juuri nyt suuressa pelossa ja epävarmuudessa tulevaisuudesta ja hakevat tapaa olla vahvasti jotain mieltä. Totuus minulle on, että en ymmärrä toksikologiasta, virologiasta tai salaliitoista juuri mitään, eivätkä ne yhtään resonoi aiheina. En halua hakea tietoa ja tulla altistetuksi jollekin, jota en koe olennaiseksi. Haluan pysyä omassa voimassa ja kasvattaa rakkautta ja valoa kaikin tavoin. Se on parasta mitä voin.

Näen itseni hyvin pienenä ja merkitykseni tässä suuressa kokonaisuudessa on pienen pieni. Se ei tarkoita sitä, ettenkö kokisi olevani itselleni ja perheelleni tärkeä, mutta muutaman vuosikymmenen kuluttua olen vain muisto harvojen puheissa ja se on OK, elän nyt. Kaikkein tärkein syntyy tässä ja nyt, kun elää omassa voimassa rakkauden ohjaamana.

Haluan keskittyä tähän hetkeen ja olla se ihminen, joksi olen tässä inkarnaatiossa syntynyt. Valitsen valon ja rakkauden, joka tuntuu ilona ja lämpönä koko kehossa. Olen tehnyt tietoisen valinnan keskittyä hyvään ja jos se on jonkun mielestä silmien sulkemista “totuudelta”, niin hyvä niin. En voi muuttaa kuin itseäni ja on minun omalla vastuulla tavoitella asioita, jotka tuovat turvaa ja kasvattavat sitä jonka koen oikeaksi ja hyväksi.

Voi olla hyvä tarkastella maailmaa kokonaisuutena ja nähdä oma pienuutensa, sillä moni elää elämäänsä, kuin olisi maailman ihmeellisin, tärkein ja merkityksellisin. Maailmassa syntyy ja kuolee ihmisiä, olen vain yksi heistä ja osa luonnon kiertokulkua. Ihmisellä on sopiva määrä vuosia aikaa selvittää miksi on syntynyt, kuka aidosti on, mitä voi ja kuuluu tässä inkarnaatiossa oppia ja millaisen jäljen haluaa jättää.

Elämä on haastavaa. On erityistä saada elää ihmisenä, mutta kun on aika, lähden täältä hyvillä mielin. Iloitsen kun vapaudun kömpelöstä nahkapuvusta, enkä tule kaipaamaan näköalattomuutta, tiedostamattomuutta, sokeutta, ahneutta tai ilottomuutta. Ei ole kaunista katsoa kuinka niin moni elää tiedostamatta mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan ja muiden elämään luomalla kauneutta ja hyvää. Minun valinta on kukoistaa ja auttaa muitakin etsimään omaa parhauttaan.

Tavoitella parasta versiota itsestään, onko mitään innostavampaa olemassa?

Teen tulevaisuutta

Nostin tänään Niina-Matildan voimakortin ja sain Mahdollisuuksien voima-kortin: “Kaikki mitä uskallan unelmoida on mahdollista” Onkin siis vain uskalluksesta kiinni kaikki se mitä tavoittelen ja miten tulen elämään, hurraa!!

Rakastan unelmointia ja minun on helppo tuntea, miltä tuntuu kun elän kuvailemaani elämää. Hengitän tulevaa todellisuutta jo etukäteen. Nyt aion uskaltaa kirjata sen mikä tänään nousee ja elää todeksi jotain, joka on vielä unelma, mutta tuloillaan. Se tuntuu niin ihmeellisen ihanalta!

Meillä on kesäpaikka Saimaan rannalla lähellä Ristiinan Astuvansalmea. Pihassa on kolme taloa ja suloinen rantasauna. Yksi taloista on päärakennus, jossa on riittävästi tilaa järjestää kursseja ja kohtaamisia. Talossa on ihana tunnelma ja siellä on helppo voida hyvin- pysyä omassa voimassa ja elää rakkaudessa. Pihan kaksi muuta rakennusta ovat itsenäisiä mökkejä, joissa huone, takka ja keittiö. Vuokraan noita mökkejä satunnaisesti vieraille ja omat lapseni yöpyvät niissä vieraillessaan Saimaalla. Kaikki rakennukset ovat talviasuttavia. Sauna on rannassa, jossa kalliota tai isoja kiviä ja tukeva laituri, josta voi pulahtaa helposti uimaan. Ranta on länteen tai etelään ja saamme toisinaan nähdä norpan rannan tuntumassa. Tätä maisemaa hengitän ja rakastan paikkaa jo etukäteen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kesäisin järjestän siis eripituisia kursseja ja tapahtumia Saimaalla. Otan vastaan ryhmiä ja yksittäisiä vierailijoita. Yksittäisille vierailijoille teen hoidon ja luon voimakuvan. Voimakuvien tekeminen on taianomaista, sillä prosessi vaihtelee asiakkaasta riippuen. Toisia asiakkaita näen muutamia kertoja ja kuva valmistuu tapaamisten myötä, toisille teos syntyy kuin itsestään hyvin vaivattomasti. En voi vaikuttaa prosessiin kuin kuuntelemalla intuitiota ja johdatusta, sillä olen universumin palveluksessa. Tunnen kuinka luovuus virtaa lävitseni ja luon jotain, jota en itse niin ymmärrä, koska työ ei ole minulle vaan asiakkaalle. Työni auttaa ja tukee ihmisiä avautumisessa siksi joka kukin on, uniikki ja erityinen. Tunnen suurta rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saan toimia välikappaleena ison äärellä. Saan työskentelystä voimaa ja elämä on merkityksellistä ja täynnä ihmeitä ja iloa. Tunnen kirkkautta, rauhaa ja teen juuri sitä mitä olen koko elämäni harjoitellut mitä ihmeellisimmissä paikoissa työelämässä. Ympyrä on sulkeutunut ja jatkan täydellisessä harmoniassa oman polun kulkemista.

En opeta, vaan ohjaan. Kaikki mitä teen on tasapainossa sen kanssa kuka olen, ja mitä olen tullut tänne tekemään ja oppimaan. Virtaus on kaunista ja vaivatonta. Uusia tehtäviä ja kykyjä avautuu sitä mukaa kun olen valmis niitä vastaanottamaan.

Syksyisin, kun lehdet ovat pudonneet puista ja alkaa pimein kausi vuodessa, matkustamme etelään. Meillä on muutama mieluinen kohde Espanjassa ja Portugalissa, jonne matkamme muutamaksi kuukaudeksi lomalle lataamaan. Kirjoitan ja luon myös tuona aikana, mutta eri energioissa kuin kotimaassa. Järjestän satunnaisia kursseja ihmisille, jotka minut ovat löytäneet. Käyn aamuisin rannalla kävelemässä ja uimassa meressä. Ruoka on maukasta, viini hyvää ja edullista. Käymme viikoittain kuuntelemassa live-musiikkia mieheni ja ystävien kanssa ja pääsen tanssimaan. Elämä on yksinkertaista ja ihanaa. Arki on täynnä pieniä ihmeitä, jotka tekevät elämästä jännittävää.

Tunnen kiitollisuutta. Kiitos, kiitos, kiitos