Sisäinen ohjaus, onko sitä?

Olen venkoilut koko viikon kahden välillä, ihanan rauhan ja pienen levottomuuden rajamaastossa. Sisäänpäin kääntyminen on jotain, joka tuntuu työläältä ja taitaa silti olla ainoa, joka oikeasti tuo sisäistä tilantuntua. Olen opetellut hiljentymistä. Hiljentyminen tapahtuu kuin itsestään, kun teen kvanttihypnoosihoitoa tai energiahoitoa. Siinä toisen läsnäolo ja yhteys luo pyhän tilan, jossa on luontevaa vain olla. Oleminen ravitsee.

Sisäinen ohjaus terminä tuntuu vieraalta. Luulen, että olen aina ohjautunut sisältäpäin, enkä siksi saa kiinni termistä. Mulle on aina ollut aika selvää, mikä on oikein tai hyväksi mulle. Olen aina tehnyt valinnat tunteella ja oman arvomaailmaa kuulostelen. Mun on ollut tosi tärkeää pystyä katsomaan itseäni peilistä. Ovia on avautunut ja ovia on sulkeutunut. Olen tehnyt oikein ja mua on rankaistu siitä. Monesti. Se vieläkin välillä mietityttää. Se kertoo siitä, kuinka pieniä ihmiset ovat ja kuinka sokeita olemme. Sokeita rakkaudelle. Sokeita itsellemme. Sokeita sille, keitä me oikeasti olemme ja kuka meitä ohjaa.


#porkkalanniemi


Itsen äärellä

Tämän hetken ihme on kokemus siitä, että koen, näen ja tunnen itseni tavalla, joka tuntuu puhtaalta ja uudelta. On kuin olisin vihdoin onnistunut paljastamaan itseni itselleni, tulemaan näkyviin. Minä näen, olen hereillä. Niin paljon ajatuksia nousee mieleen, että olisi helpompi olla hiljaa, kuin koittaa selittää.
Tunnistan todeksi sen, että elän elämääni syystä. Olemassaolooni on syy ja minulla on jokin tehtävä. Minun ei tarvitse saada lupaa olla, vaan kuulun tänne.

Uskon ja näen, kun katson taakse päin, että tehtäväni on herätellä kanssakulkijoitani oman voiman ja itsen rakastamisen kokemiseen. Tehtäväni on koskettaa sinua tavalla, joka silittää korkeinta tietoisuuttasi tavalla, joka edistää muutosta. Sinä elät elämääsi käsittääksesi oman voimasi ja tuon voiman ymmärrät, kun pyyteetön rakkaus sinulla itseäsi kohtaan on tosi. Kun rakastaa pyyteettömästi itseään, kaikkea sitä mitä on, rakkaus ottaa sinussa vallan ja tapasi nähdä muuttuu ja muuttaa sen miten olet ihminen. Ei ole sattumaa, että luet näitä sanoja ja että kohtaamme. Ei ole sattumaa.

Eheys, tyyneys ja rauha

Olen muutamien päivien ajan lukenut ja kirjoittanut innolla. On palkitsevaa nähdä omaa ajattelua tekstinä näytöllä, vaikka samaan aikaan koen, ettei mikään ole oikeasti uutta täällä, enkä edes aivan tarkasti vielä tiedä mihin tekstit kuuluuvat. Ne ovat kenties meditaatiota tai kvanttihypnoosiin liittyviä ajatusmatkoja. Tuntuu kuitenkin, että olen löytänyt jotain minua syvästi ravitsevaa, joka synnyttää tyyneyttä ja rauhaa. Pystyn luomaan uutta yhdistelemällä vanhaa ja toisten ajatuksia omiin kokemuksiin.

Rakkauden sanoja ystävälle

Ystäväni, sä olet super hyvä siinä mitä teet ja olet ihminen, jolla on suuri sydän. Muistathan arvostaa ja rakastaa itseäsi ❤️. Tee se lempeydellä, hyväksyen omat omituisuudet ja luottaen omien ponnistusten merkitykseen. Olemme kaikki täällä oppimassa.

Ei ole sattumaa, että tutustuimme ja ystävystyimme. Sä tarvitset lähellesi ihmisen, joka muistuttaa sinua siitä, kuinka erityinen ja upea olet omana itsenäsi. Sinä et ole kenenkään sylkykuppi, orja, palvelijatar tai narri.

Voi olla, että näitä sanoja on vaikea ottaa vastaan tai ne ahdistaa. Se ei yhtään haittaa, sillä sanat ovat joka tapauksessa totta. Ne jäävät hoitamaan sinua sisältä päin, kunnes näet ja tunnistat oman voimasi ja rakkauden, joka sinussa on ❤️

#selinastase

Aamujen pyhyys, olemisen ihme

Se rauhan ja hiljaisuuden hetki, kun aamuyöllä hitaasti heräilee unimaailmasta tietoisuuden tilaan, silloin koen olevani yhteydessä korkeimpaan tietoisuuteeni, sisäiseen viisauteen ja intuitioon. Tuossa tilassa ihminen on jonkin ainutlaatuisen ja pyhän äärellä. Tuossa tilassa ihminen voi saada ymmärryksen, ideoita ja tietoa, joka muuttaa.
Uuden aamun lahja ❤️

Joskus herään aamuyöstä mieli täynnä sanoja. Tekstiä alkaa pulputa ja minä kirjoitan. Kirjoitan, kunnes sanat loppuvat ja voin taas rauhassa palata vuoteeseen. Joskus tulee pakottava tarve laittaa ystävälle viestiä ja silloinkin sanat syntyvät ohjauksessa. Sanat ovat minun, mutta eivät kuitenkaan minusta. Ihmisellä on kyky luoda uutta ja puhdasta.
Ihminen tunnistaa, vaikkei aina ymmärrä, kun ollaan tekemisissä totuuden kanssa. Totuus on puhdasta tietoa, eikä sen arvokkaampaa tietoa ole. Jos totuutta pelästyy tai sitä täytyy vältellä tai selitellä, viisas tunnistaa egon hämmennyksen. Totuus kestää tarkastelun, kyseenalaistamisen ja arvostelun, eikä se väisty. Olisi viisasta tavoitella totuutta.

Koen, että meillä on ihmisinä tarve löytää itsestämme paras ja aidoin versio, ja tuoda se näkyviin. Se on sitä, kun elää omassa voimassa puhtaana ja avoimena, kaikesta vieraasta riisuttuna- täysin paljaana. Silloin korkein tietoisuus saa äänen ja silloin koko potentiaali tulee käyttöön, nähdyksi ja kuulluksi. Eikä mikään enää voi satuttaa, loukata tai pelästyttää, sillä rakkaus ja rakkauden voima tekee sinusta immuunin kaikelle sille, joka ei enää palvele sinua ja tavoitteitasi olla paras versio itsestäsi. Sinä olet jo. Sinä olet.

Rakas lainalapseni ❤️ ja Lisa

Idealistin vapaus

En ole lähtenyt välttelemään uutisia tai pakoilemaan somekanavia, kuten niin moni herkkä ihminen sanoo tekevänsä. En kuitenkaan tieten tahtoen altista itseäni tiedolle tai tapahtumille, jotka tuntuvat vierailta tai täysin käsittämättömiltä. En tunne pelkoa maailmaa kohtaan, en tunne pelkoa kärsimystä kohtaan, enkä ota itseeni maailman tuskaa, sillä haluan pitää oman voimani ja katsoa kaikkeuteen rakkauden silmin. Yksin en voi pelastaa maailmaa, enkä usko sen olevan kenenkään tehtävä niillä keinoilla, jotka ihminen yksinkertaisuudessaan näkee tai ymmärtää.
Ehkä minulla on jokin sisäsyntyinen suodatin, joka huolehtii, että ympäristö säilyy siedettävänä ja voimiini nähden sopivana. Olen kiitollinen siitä, sillä siten fokus säilyy siinä minkä jo näen ja tunnen omaksi.

Ego alkoi välittömästi soimata välinpitämättömäksi ja kylmäksi, ja haluan lyhyesti selittää: Tunnen suurta kiitollisuutta elämästäni tässä ja nyt. Koen myös voimakkaasti, että pitkä lepovaihe elämässäni on päättymässä ja että pian on aika yhdistää kaikki osaaminen ja kokemukset joksikin uudeksi, ja lähteä toteuttamaan suunnitelmia. Olen valinnut tämän elämän tässä ja nyt. Haluan keskittyä olemaan minä. Tavoittelen tilaa, jossa tunnen olevani paras versio itsestäni. Tämä hetki, juuri nyt on tärkeä ja vaikka hyvin tietoisesti elän juuri nyt, katson tulevaa ja ennakoin. Näen itseni toteuttamassa rauhassa syntyneitä suunnitelmia. Tunnen, miltä se tuntuu ja tuo tunne saa minut riemuitsemaan. Riemu auttaa uskomaan niihin asioihin, joihin pystyn ja jotka tuovat iloa. Luon omaa tulevaisuutta tietoisesti.

Vaikka elämä ja suunnitelmat ovat kesken ja prosessissa, on moni asia selvää. Tuo kirkkaus auttaa tunnistamaan niitä asioita, joihin voi tarttua, kun epävarmuus tulee liian lähelle. Epävarmuutta kunnioitan suuresti, sillä se jalostaa, puhdistaa ja kiteyttää. Epävarmuuden läsnäolo pakottaa olemaan vahva ja vahva voi olla vain oman voimansa kautta. Epävarmuus sammuu vasta, kun on valmis paljastamaan sisimpänsä ja hyväksymään keskeneräisyytensä. Ihmisellä on vapaa tahto ja vapaus valita. Se on suurta.

Tunteet ja oma voima

Maanantai on usein minulle tunteikas päivä. Uusi viikko, uusi alku ja pieni jännitys siitä johtuen.
Olen hyvin tunteellinen ja voisi kai sanoa, että tunteet ohjaavat elämääni. Hyvinvointi on minulle sitä, että koen olevani tasapainossa ja tunnen olemisen keveyttä ja vapautta. Olen tietoisesti pyrkinyt irti hallitsemisen tarpeesta ja hakenut uskallusta luottaa siihen, mitä on ja tapahtuu vapaudessa. En halua pakolla pitää kiinni, ohjata tai hallita tapahtumia.

Irtipäästäminen on ehkä vaikeinta, mitä tiedän, koska siihen liittyy kontrollin menetyksen pelko. Olen alkanut ajattelemaan, että tarve hallita, ohjata tai päättää enemmänkin sekoittaa tapahtumien kulkua, enkä ymmärrä mikä on saanut minutkin kuvittelemaan, että voisin hallita muutosta tai elämää ylipäätään.
Virtaus tuntuu ihanalta ajatukselta. Vapaa pudotus, vapaa virtaus, se että voi vaan antaa mennä. Miten vapaana kulkeminen voisi ikinä mennä väärin tai huonosti? Vapaa ei voi eksyä, koska on jo perillä.

Näen kokoajan ”selkeämmin” miten olemme asettuneet tänne maan päälle olemaan, oppimaan ja avautumaan aitouteen. Useilla menee aivan liiaksi energiaa kaikkeen toisarvoiseen ja turhaan. Mieli pyörittää ajatuksia hyvin ahtaassa ympyrässä, vaikka meillä olisi mahdollisuus nähdä ja kokea universumin äärettömyys, tila, joka ei kahlitse millään tavalla.
Jotta voi olla vapaa, pitää uskaltaa elää. Jotta voi uskaltaa, pitää löytää luottamus.
Miksi olisit pienempi tai vähemmän kuin oikeasti olet? Kuka on saanut meidät pienentämään itsemme ja olemaan sokeita mahdollisuuksille kokea elämää kaikissa väreissä kokonaisena?

Kun oma voima uinuu, ihminen on levoton. Voimaton ei tunnista mahdollisuuksiaan ihmisenä. Eikö olisi kauheaa elää elämänsä kantaen voimaa sisällään, jota ei koskaan ottanut käyttöön. Eikö olisi julmaa sanoa itselleen ei.

Minä olen. Sinä olet. Me olemme.

Hei hei, ihana kamala 2020

Voisin tuntea olevani rohkea. Rohkeus kuulostaa voimakkaalta ja vahvalta, ja sellaiseksi haluaisin tuntea itseni juuri nyt. – En tunne.

Voisin tuntea olevani perillä. Haluaisin, että kaikki tuntuisi olevan kohdillaan ja juuri niin kuin pitääkin. – En tunne.

Voisin kokea olevani tasapainossa ja tasapainoinen. Siten, että kaikkea olisi sopivasti. Siten, että haasteet tuntuvat merkityksellisiltä. – En tunne.

Syksy ja loppuvuosi on ollut täynnä suuria tunteita. Kahdet hautajaiset kuukauden aikana. Surun keskellä tarkkailin itseäni tunteiden vallassa. Mitä voin siitä oppia, mitä suru tekee minulle ja miltä kipu tuntuu.
Olo oli rikkinäinen, pelokas ja voimaton. Ymmärsin myös suodattavan muidenkin ihmisten suruja ja myötäelävän empaattina liiaksi. Tajusin olevan niin vahva ja niin herkkä, että otin vastaan toistenkin surua ja ahdistusta, ja suodatin sitä. Tunsin itseni itkijänaiseksi. Se voikin olla yksi tehtävistäni täällä, mutta samaan aikaan isosti toivon, että ennemminkin voisin tukea ja ohjata ihmisiä itse kohtaamaan vaikeat tunteensa ja päästämään niistä irti, kun on sen aika.

Puhdistautumista on tapahtunut monella eri tasolla tänä vuonna. Vaikka olo on juuri nyt alakuloinen, tunnen että voin jättää ja päästää irti monesta. Haluan lähteä uuteen vuoteen 2021 kevein askelin reppu hiukan tyhjänä, kartta kädessä, taakka keveämpänä.

Elämänenergia, rauha ja luottamus

Olet syntynyt maailmaan ihmisenä, joka kokonaisuutena on uniikki ja ihmeellinen. Ihmeellisyyttä on sanoin vaikea avata, järkikään ei osaa selittää.

Tunnet kuka olet, mutta kuitenkin on paljon, jota kukaan ei näe, tunnista tai ymmärrä. Maailma pyörii pinnallisten asioiden ympärillä.

Kun tuo tuntematon haluaa tulla näkyväksi, on kyse oman äärettömän viisaan heräämisestä. Se on matka, joka usein hämmentää, tuo kysymyksiä pintaan ja saa kaipaamaan kaltaisiaan.

Olen se ihminen, joka aidolla läsnäolollaan tasapainottaa, ja joka luo uskoa ja luottamusta kasvuprosessiin. Olemme täällä oppimassa, mutta yksin ei tarvitse suunnistaa tai etsiä vastauksia.

  • Ihmettelen kanssasi, kun tunnistat, että oletkin enemmän
  • viitoitan reittiä, kun suunta jo näkyy, mutta kartasta ei saa selvää
  • tuen tikkaita, kun kipeät ja kurotat korkeuksiin
  • näytän sinulle oman heimosi, sen ainutlaatuisen ryhmän, jossa sinua jo kaivataan.

Yksin ei tarvitse osata. Yksin ei voi osata.

Näitä karttakortteja saa työhuoneelta ostaa omaksi. Koko 20×20

Elämän virta

Näen mielessäni leveän vuolaan virran, jossa vesi kulkee uomassa kohti merta. Virtaus on tasaisen voimakasta, mutta silti arvokkaan rauhallista.

Työnnän kanootin vesille ja ohjaan melalla keulan kohti alavirtaa. Nautin vauhdista, vaihtuvista maisemista ja jännityksen tunteesta kehossa. Hengitän syvään, ja vaikka mikään ei ole varmaa, tunnen olevani turvassa. Virtaava vesi on pelottavan kaunista, sitä kohtaan on helppo tuntea arvostusta. Heikko kohtaa itseään vahvemman olematta kuitenkaan uhri. Olen matkalla!