Syksyn sulous

Opiskeluaikoina Englannissa altistuin homeelle ja olin sairaana monta kuukautta tajuamatta mistä kuume, nivelsärky, hirvittävä yskä ja alakulo johtui. Tuosta minuun jäi aina syksyisin alkava käheys ja tukkoisuus, jolloin kehoni reagoi syksyn luonnollisiin homeisiin ilmassa. Olen saanut vaivaan helpotusta akupunktiosta, mutta sairastelu syksyisin silti alleviivaa surua, jota niin usein kesän jälkeen tunnen. Kylmyyttä pakenevat muuttolinnut, pimenevät illat ja putoilevat lehdet- syksy on aina ollut minun inhokki- vuodenaika!

Metsässä kulkiessa on helppo nähdä luonnon väreistä, kuinka kierto on tullut täyteen- ja on aika levolle. Tämän huomaaminen tuo lohtua ja avaa uuden tavan nähdä kiertokulun ihmeellisyys ja lahja, täydellinen irtipäästäminen kaikesta pinnistelystä ja yrittämisestä. Tunnen myötätuntoa. Loppusyksystä ihmissilmä näkee vain paljaat rangat ja maatuvat lehdet maassa. Siellä uusi tekee jo tuloaan, tekeytyy piilossa valmistellen seuraavaa kasvukautta. Ilman syksyä ei voisi kokea kevättä.

Vuosi sitten äitini oli hyvin sairaana ja teki lähtöä. Oli vaikein syksy ehkä ikinä, sillä myös hyvä ystäväni oli vakavasti sairas. Kohtasin kuoleman kahdesti. Vaikeiden tuntemusten ja tilanteiden kireässä puristuksessa ihmisen perusolemus tekeytyy ja kaikki turha jää. Merkityksellisistä asioista tulee vieläkin tärkeämpiä ja mitättömät haihtuvat unohdukseen. Olemassaolo ikään kuin kirkastuu. Uskon, että tuo kokemus sai minutkin tarkastelemaan itseäni nöyrän kriittisesti ja päätös oman yrityksen perustamisesta syntyi, olinhan sitä jo vuosia suunnitellut.

Tunnen suurta iloa siitä, että saan johtaa itse itseäni kokeilemaan ja oppimaan tekemällä uusia asioita uudella tavalla. Tunnen suurta iloa siitä, että voin valita millaista naisenergiaa kannan ja jaan. Tunnen iloa siitä, että vaikka aurinkoa näkee vähemmän ja kauempaa loppu vuoden, voin kirkastaa omaa sisäistä valoani ja kulkea luottavaisena.

siellä se on…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *