Näin verhon takaa aamun jo sarastavan. Pyörin vuoteessa ja nostin kuulokkeet lattialta korville. Halusin kovasti kuulla miten kesken jäänyt äänikirja Albert Einsteinin vaimosta jatkui. Kuuntelin kirjaa hyvän aikaa ja nousin keittämään teetä. Olin yksin hereillä ja tarina kuljetti minut 1900- luvun alun Sveitsiin ja Serbiaan, josta Einsteinin vaimo Mileva oli kotoisin. Tuntuu, että kuunnellessani tai lukiessani kirjoja humpsahdan tapahtumien keskelle ja tunnen tarinan koko kehollani. Voi Albert…
Ystävä laittaa viestin ja alamme kirjoitella viime päivien tuntemuksista ja huomioista. Miten olenkaan kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voin olla puhtaasti se kuka olen ja täysin auki. Minä. Ajatusten vaihto koskettaa ja vaihdan kirjan kuuntelun taustamusiikkiin ja kynä kulkee paperilla. Syntyy sanoja ja kuvia. Tunnen kuinka energiat nousevat. Laitan aamusaunan lämpenemään, tuijotan tulta. Rauha tuntuu vapaudelta. Keho väreilee. On ihanaa olla yksin tietäen perheen nukkuvan yläkerrassa, vaikka samaan aikaan haaveilen yksinolosta mökillä jossain jylhän luonnon keskellä. Mökki, rantasauna, hiljaisuus, koirat ja kaiken ympäröivä yksinkertaisuus. Humsahdan tuohon maisemaan.
Käärin paperille kirjoitetut unelmat rullalle ja lähetän unelmat savuna ilmaan. Tupakkaa ja salvia liekeille lisäksi. Pyhyys on läsnä, ikuisuuden ikkuna avoinna. Tuntuu ihanalta. Aamun taika.
