Varhaisen aamun hetkenä kuljin mielikuvan perässä. Näin valon, mikä meissä jokaisessa elää kirkkaana, mutta joka saattaa olla suojien takana itseltä ja muilta näkymättömissä.
Ajattelen, että jokainen meistä toivoo tavoittavansa oman valonsa ja tuo toive on se, mikä kuljettaa meitä hetkestä toiseen läpi elämän.
Mielikuvassa näin suojakilpiä kerroksittain kehon ympärillä ja kilvissä pieniä halkeamia, joista valoa pilkahteli liikkeessä. Kilvet ovat painavia ja ne ovat rakentuneet aikanaan suojaksi.
Kun suojakilpien paino käy riittävän suureksi, alkaa keho väsyä taakan alla. Vaikeassa tilanteessa tunnistat yhä selkeästi vanhan kiristävän kilven ja sen tuoman näennäisen suojan. Voit nyt rauhassa arvioida onko todellista uhkaa enää olemassa ja tarvitsetko vielä lapsena rakentunutta suojaa.
Ihmisyyttä harjoitteleva lapsi on oppinut ja voimistunut, ja näet elämän aivan eri tavalla. Kun kilvestä luopuu, saa sisäinen valo lisää tilaa ja voimistuu, taakka kevenee ja askel pitenee. Tästä alkaa antautuminen, elämän inventaario.
Suojat ovat rakentuneet pelosta ja niillä on ollut tärkeä tehtävä. Olet kuitenkin muuttunut ja oppinut, koet tilanteet ja näet mahdollisuudet nyt toisin. Ihminen voi valita taistelunsa.
Herkällä ja intuitiivisella ihmisellä sisäinen valo on valtavan kirkas. Elämän tyrskyissä on kuitenkin suojakilpiä rakentunut kerroksittain. Niistä luopuminen on iso kasvuprosessi, joka näkyy muutoksena myös ulkoisessa olemuksessa.
Kun ihminen löytää totuuden äärelle, yhteys omaan tietoisuuteen voimistuu. Mieli vastustaa tätä muutosta, ympäristö vastustaa, mutta valo, jonka tunnet sisimmässäsi yllyttää jatkamaan suojakilpien riisumista. On kuin syntyisi uudeksi.
Valossa on totuus, vapaus ja rakkaus. Saat rauhan olla se kuka olet ja uusi tarina voi alkaa.
