Opeta, niin opit

Kuinka moni opettaa sitä, mitä ei itse osaa? Sanotaan, että opettaminen on paras tapa oppia. Heräsin vahvaan ajatukseen, että minun ei tarvitse osata sitä mitä opetan. Kuulostaa hassulta, mutta tuntuu oikealta.

Äitinä ohjaan lapsiani tekemään ja toimimaan siten, mikä tuntuu oikealta. Oikean valitseminen ja sen mukaan toiminen saattaa kuitenkin olla niin haastavaa, ettei se käytännössä toteudu syystä tai toisesta. Tuntuu kuitenkin, että antamalla ohjeen, pääsee lähemmäs tapaa, joten toivoisi itsensä toimivan vastaavanlaisessa tilanteessa. Ajattelu ja sen sanottaminen jalostaa siis myös tulevaa tekemistä jollain tasolla. Opetan itse itseäni.

Mutta miten paljon ympäristö ohjaa (ja pakottaa) meitä toimimaan toisin, kuin miten itse toimisi täydessä vapaudessa? Kuinka moni edes tunnistaa toimineensa vastoin omaa sisäistä ääntään? Voiko toiseen luottaa, jos on toistamiseen pettänyt itsensä? Kuinka monella on haasteena luottaa itseensä, ja mitä se edes tarkoittaa? Onko syvää luottamusta ennen kuin on antautunut sille mitä ja kuka aidoimmillaan on?

Leave a Reply

Your email address will not be published.