Pintaa syvemmälle

Jo vanhat viisaat ja filosofit ymmärsivät etsiä elämän salaisuuteen vastauksia luonnosta. Luonnon ihmeellisyys avautuu hitaasti viipyillen. Yksi puu ei ole metsä, mutta metsää ei synny ilman yksittäisiä puita. Vuodenajat, luonnon kiertokulku, sääolosuhteet, niitä kaikkia voi peilata ihmiseloon ja löytää yhteneväisyyksiä. Jos puu kasvaa köyhällä maaperällä, on kasvu hidasta ja kasvi on kitulias ja heikko. Ehkä juuret ovat kuitenkin kasvaneet suuriksi, etsiessään ravinteita ympäristöstä? Kun juurille tuo ravinteikasta maata ja vettä, lähtee puu kasvamaan aivan uudella voimalla.

Osa meistäkin kasvaa kuivalla maalla tai kalliolla. Kuivaa maata voi ravita ja kastella, mutta kallio ei hyväksi kasvualustaksi muutu. Minne siemen laskeutuu ja juurtuu, siinä alkaa uusi elämä. Toiset kasvavat ravinteikkaalla maaperällä metsässä, toiset tuulisilla rantakallioilla.

Olen koko ikäni piirtänyt ja valokuvannut puita ja erityisesti niiden näkyviä juuria. Joku kertoi minulle lapsena, että puun juuret ovat yhtä massiiviset kuin maanpinnalla kasvava runko ja lehvästö. En tiedä onko tuo totta, mutta puun juurakot kiehtovat minua. Pitääkö ihmisenkin maadoittua ja kasvattaa valtavat juuret, ennen kuin voi kasvaa täyteen mittaan ja todella kukoistaa, olla paras versio itsestä?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *