Omassa voimassa

Kuljin aamulla rantaan, jätin kylpytakin kivelle ja pulahdin veteen. Vedessä, siinä hetkessä tuntui, ettei minulta puutu mitään. Tuntui, etten olisi missään mielummin kuin juuri siinä järviveden ympäröimänä. Kelluin korvat veden alla ja kaikki tuntui täydelliseltä. Noissa hetkissä on läsnä puhdas rauha ja rakkaus. Kun kaikki tuntuu ihmeelliseltä, voi olla kaikesta kiitollinen.

Ajattelin, että voisin painaa mieleen tuon olotilan ja seesteisyyden, ja muistaa sen aina, kun arjessa kaatuu seiniä ja maa vapisee. En vielä osaa aina nähdä haasteissa samaa ihmeellisyyttä tai kulkea tyynenä myrskynsilmässä. Toisinaan puuttuu luottamus siihen, että elämä kantaa ja unohdan, että kaikella on tarkoitus, tai että minun kuuluu oppia vastoinkäymisistä.

On ihanaa, kun ei ole täydellinen vaan saa kasvaa, muuttua ja jalostua- kypsyä ja avautua. Siihenhän pyrin ja sitä tavoittelen, että olen omassa voimassani voimautuneena enimmän osan ajasta. Nyt kesäaamuna, järvessä kelluessani, kaikki oli juuri niin kuin pitää ja tiedän miltä oma voima tuntuu.
Vesi on alitajunnan, puhdistautumisen, rakkauden ja tunteiden elementti. Se on elämän välttämätön edellytys.

Oma voima liittyy rakkauteen itseä kohtaan. Koen, että olisi haastavaa elää omassa voimassa, ellei tunne pyytteetöntä rakkautta sitä kohtaan, mitä on vapaana sieluna ja kehollisena ihmisenä siinä ympäristössä, jossa elää. Itsensä rakastaminen on lempeää hyväksyntää keskeneräisyyttä kohtaan. Itsensä rakastaminen on sitä, että tunnistaa itsensä muiden joukossa jossa näkee jokaisen ihmisen erilaisuuden, erityisyyden, arvon ja oikeuden olemassaoloon. Itsensä rakastaminen on sitä, että uskoo itseensä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *