Oman tärkeyden harha

Kohtasin tuttavani suuressa hädässä ja pelkotilassa. Hän oli kuunnellut ja seurannut aiheita liittyen virustartuntoihin, rokotuksiin, salaliittoteorioihin ja maailmanloppuun. Kuolemanpelko tuntui halvaannuttavalta ja hätä oli todellinen. Mieli oli saanut ylivallan ja hänen oli vaikea kuulla omaa totuuttaan.

Olin juuri samana päivänä puhunut peloista ja salaliittoteorioista naistenpiirissä, ja tuntuikin johdatukselta kohdata ystävä hädässä juuri tuona samaisena iltana.

Ilmeisen monet ihmiset elävät juuri nyt suuressa pelossa ja epävarmuudessa tulevaisuudesta ja hakevat tapaa olla vahvasti jotain mieltä. Totuus minulle on, että en ymmärrä toksikologiasta, virologiasta tai salaliitoista juuri mitään, eivätkä ne yhtään resonoi aiheina. En halua hakea tietoa ja tulla altistetuksi jollekin, jota en koe olennaiseksi. Haluan pysyä omassa voimassa ja kasvattaa rakkautta ja valoa kaikin tavoin. Se on parasta mitä voin.

Näen itseni hyvin pienenä ja merkitykseni tässä suuressa kokonaisuudessa on pienen pieni. Se ei tarkoita sitä, ettenkö kokisi olevani itselleni ja perheelleni tärkeä, mutta muutaman vuosikymmenen kuluttua olen vain muisto harvojen puheissa ja se on OK, elän nyt. Kaikkein tärkein syntyy tässä ja nyt, kun elää omassa voimassa rakkauden ohjaamana.

Haluan keskittyä tähän hetkeen ja olla se ihminen, joksi olen tässä inkarnaatiossa syntynyt. Valitsen valon ja rakkauden, joka tuntuu ilona ja lämpönä koko kehossa. Olen tehnyt tietoisen valinnan keskittyä hyvään ja jos se on jonkun mielestä silmien sulkemista “totuudelta”, niin hyvä niin. En voi muuttaa kuin itseäni ja on minun omalla vastuulla tavoitella asioita, jotka tuovat turvaa ja kasvattavat sitä jonka koen oikeaksi ja hyväksi.

Voi olla hyvä tarkastella maailmaa kokonaisuutena ja nähdä oma pienuutensa, sillä moni elää elämäänsä, kuin olisi maailman ihmeellisin, tärkein ja merkityksellisin. Maailmassa syntyy ja kuolee ihmisiä, olen vain yksi heistä ja osa luonnon kiertokulkua. Ihmisellä on sopiva määrä vuosia aikaa selvittää miksi on syntynyt, kuka aidosti on, mitä voi ja kuuluu tässä inkarnaatiossa oppia ja millaisen jäljen haluaa jättää.

Elämä on haastavaa. On erityistä saada elää ihmisenä, mutta kun on aika, lähden täältä hyvillä mielin. Iloitsen kun vapaudun kömpelöstä nahkapuvusta, enkä tule kaipaamaan näköalattomuutta, tiedostamattomuutta, sokeutta, ahneutta tai ilottomuutta. Ei ole kaunista katsoa kuinka niin moni elää tiedostamatta mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan ja muiden elämään luomalla kauneutta ja hyvää. Minun valinta on kukoistaa ja auttaa muitakin etsimään omaa parhauttaan.

Tavoitella parasta versiota itsestään, onko mitään innostavampaa olemassa?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *